Kuolleen naisen korvakorut…tarina jatkuu

Tätini otti ja kuoli muutamia vuosia sitten. Hän toimi virustutkijana Afrikassa. Muutoin hän jätti minut perinnöttömäksi, mutta jostain syystä sain perinnönjaon jälkeen ilmatiiviisti suljetun rasian, jossa oli pari isoja kultaisia korvarenkaita.
Epäilykseni herätti korujen säilytysrasia, niinpä otin yhteyttä perintöä saaneisiin sukulaisiin. He kertoivat että täti oli kuollut johonkin tuntemattomaan afrikkalaiseen virukseen.
Ennen lähtöään trooppisten tautien tutkimuslaitokseen hän oli ilmeisesti ottanut korvakorut korvistaan ja laittanut kyseiseen rasiaan. Virustutkijat olivat polttaneet muun tädin kanssa tekemisissä olleen omaisuuden, mutta korvarenkaat olivat jostain syystä unohtuneet.
Kaikki sukulaiset tiesivät että täti käytti kyseisiä koruja joka päivä, joten kukaan ei halunnut niitä muistoksi. Ei edes ahneimmat sukulaiset. Ketä nyt kiinnostaa kuolla johonkin outoon trooppiseen tautiin kultaisten korvarenkaiden takia.
Kun olin selvittämässä tätä korvakorujen arvoitusta, kaksi ihmistä (mies ja nainen) varasti kyseisistä korvarenkaista toisen. Eikö ilmatiivis rasiakaan saanut varkaita yhtään ihmettelemään? Tyhmyys ilmeisesti tiivistyy varkaissa. Korut eivät olleet missään esillä, vaan kaapissa. Juuri sen takia että kukaan ei saisi niistä tartuntaa, ennenkuin selviää miten koruissa ollut virus leviää.
Tätini kuoli virukseen ja hän oli hyväkuntoinen ihminen, ei tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia. Ilmeisesti tätini sai viruksen joko ihon kautta tai hengitysilmassa.
Tämä tarina on tosi ja saattaa olla että maailmalla on nyt liikkeellä muutakin kuin mietoa sika- ja lintuinfluenssaa.
Jos harkitset varkautta, mieti kaksi kertaa mitä aiot varastaa ja miksi, osa esineistä voi viedä henkesi. Jos sinulle tarjotaan yhtä isoa kultaista korvarengasta, älä ota sitä vastaan, äläkä missään tapauksessa koske siihen. Kerro korua tarjoavista tai kaupittelevista ihmisistä virkavallalle mahdollisimman pian.

Asiasta on taas kohta vuosi lisää vierähtänyt. Tämä seuraava on kuvitelmaa… mutta mitäpä jos….

  1. Varas kuoli virukseen.
  2. Varas sai tartunnan mutta ei kuollut, vaan levittää virusta eteenpäin.
  3. Varas meni tutkituttamaan itseään, mutta mitään ei löytynyt, koska kukaan Suomessa ei osaa diagnostisoida kyseistä virusta.
  4. Varas tartutti itsensä ja kaikki ne ihmiset, joiden kanssa oli tekemisissä.
  5. Varas sai väärän diagnoosin tautiinsa ja elelee edelleen viruksensa kanssa.
  6. Varas ei saanut tartuntaa, vaan jatkaa onnellisena elämäänsä varastamisensa tavaroiden kanssa.

Myöhemmin huomasin että varas oli vienyt myös kuolleen ystäväni peruukin. Ystäväni kuoli syöpään. Vaalea peruukki oli ainoa muisto hänestä. Toivottavasti varas nauttii peruukista, joka on ollut sädehoidetun ihmisen päässä. Kyseinen ystäväni jätti minulle myös kellonsa. Sekin lähti varkaan matkaan.

Varas vei myös ompeluhuoneestani rikkinäisiä vaatteita, joita olin korjaamassa muille ihmisille. Toivottavasti varas nauttii myös niiden korjauksesta eikä heitä niitä roskiin. Vaatteiden oikeat omistajat eivät tuo minulle enää ompelutöitä. Mutta, mitäpä minä rahalla teen, varkaat vievät ne kuitenkin.

Varas vei myös sadehousut. Ihmettelen miksi. Ne ovat hänelle ihan liian isotkin. Olisi vienyt samalla myös takin. Sekin olisi ollut liian iso. Kyseinen varas tuskin lenkkeilee sateisessa metsässä, kuten minä teen. Joten mietin mihin hän sadehousuja edes tarvitsee.

Varas vei paljon muutakin, jota en jaksa tässä luetella…mm. passini, jonka avulla hän yritti omia itselleen minun henkilöllisyyttäni. Myöhemmin kyseinen varas esiintyi nimelläni myyden olematonta tavaraa netissä. Mistäkö tiedän tämän?  Poliisista soitettiin.

Mielenkiintoiseksi tämän jutun tekee se, että en ole tietääkseni tehnyt kyseisille henkilöille yhtään mitään, mikä oikeuttaisi heidän tekonsa. En ole heille sukua, en liiku samoissa paikoissa ja en ole vähäisessäkään määrin kiinnostunut heistä tai heidän elämästään.  En ole koskaan käynyt samaa koulua, ollut samassa työpaikassa tai tapaillut edes samoja ihmisiä kuin he.

Minun elämäni on ollut aina täynnä kärsimystä, ja en voi ymmärtää kuinka joku ihminen voi luonnostaan olla noin ilkeä ja julma.

En ole ilkeä, enkä julma, mutta on joitakin ihmisiä, jotka ihan oikeasti voisi viedä saunan taakse ja lopettaa. Muiden ihmisten elämä helpottuisi siitä aivan valtavasti. Tämä ei ole kuitenkaan se oikea tapa. Minun pitää vain antaa anteeksi ja unohtaa…

….jostain syystä en voi, enkä tule sitä koskaan tekemään. Tällä sidon nämä kirotut itseeni ja kohtalooni. Tästä taas seuraa se että he joutuvat saman karman lain alle, jossa minä olen. Kuolema ei tule vapauttamaan heitä. Elämä ei tule antamaan heille mitään. Kurjuus tulee vallitsemaan alati.  Vasta muutos kurjien sydämessä purkaa lain. Tätä ei tule tapahtumaan tässä elämässä, sen verran opin tuntemaan kyseisiä ihmisiä, kun seurasin heidän varasteluaan.

Hmm… pitäisköhän alkaa kirjailijaksi…alan jo itsekin uskoa paatostani.🙂

Avainsanat: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: