Mene lääkäriin ja tule vihaiseksi

Vanhojen ihmisten täytyy käydä säännöllisesti lääkärissä… niinpä minäkin päätin tehdä tuttavuutta asian kanssa taas kerran.
Mistä tiedät että tulet vanhaksi? Sinua ei huomata, kun astut ovesta sisään. Sinua ei huomata, vaikka tervehdit vastaanottovirkailijoita. Hetken mietin että mahdoinko tulla juuri näkymättömäksi kun astuin ovesta sisään vai onko asia vain niin että vastaanottoon palkataan kuurosokeitamykkiä.
Kun vihdoin sain sen huomion, kysytään heti kela-korttia. Jos sitä ei ole mukana, saa vihaisen mulkaisun. Ilmeisesti ilman kela-korttia liikkuminen lääkäreiden toiminta-alueella on lähes rikollista. Asiaa ei auta se että muistaa sotu-tunnuksensa ulkoa ja että ajokorttikin on mukana.
Kun vastaanottovirkailija on aikansa tiekonetta hiirellä kiusannut, saa luvan siirtyä odotushuoneen puolelle. ”Lääkäri kutsuu sitten sisään.” Sitten sitä istutaan ja odotetaan lääkäriä.
Lääkäri voi olla ajoissa tai myöhässä tai hyvin paljon myöhässä. Potilas ei saa olla myöhässä, muuten menee aikataulut sekaisin.
Kun pääsee lääkärin juttusille, asia menee yleensä niin että kysytään miksi on vastaanotolle raahautunut. Sitten kun sanoo ensimmäisen lauseen ja pääsee noin puoliväliin asiaa, lääkäri alkaa puhua päälle. Ilmeisesti hän omaa selvännäkijän kykyjä tai sitten on jo etukäteen päättänyt mikä mammalla on vikana.
Kun lääkäri vihdoin lopettaa puheensa, yritän vielä kertoa asiaani. Huomaan kohta että lääkäri ei joko ole kuullut mitään tai sitten ei ole ymmärtänyt yhtään mitään sanomastani. Mietin mielessäni – whatever (ihan sama se mulle).
Yritän vielä selvittää asiaa. Lääkäri on aina eri mieltä kanssani. Tulee jotenkin sellainen hölmö olo, ihan kun olisin vähä-älyinen tai jotenkin elimellisesti tyhmä. Kuulin ja ymmärsin lääkärin puheen jo ensimmäisellä kerralla, mutta kun minulla on eriävä mielipide.
Kun ihminen vanhenee, hän ei yleensä tyhmisty tai menetä älykkyyttään, ellei sitten satu sairastumaan Alzheimeriin tai dementiaan.
Lopulta päädytään lääkärin ratkaisuun. Sen nyt tiesi jo 30 ensimmäisen sekunnin jälkeen. Miksi edes viitsin keskustella asiasta lääkärin kanssa. Käynti on ohi 5 minuutissa.
Minua ei vaivaa mikään. Olen siis täysin terve. Kiitos näkemiin ja kassan kautta.
Kassalla maksan käynnistä ja lähden. Kuurosokeatmykät eivät sano näkemiin tai hyvästi. Enpä sano minäkään.

Koska asia jäi vaivaamaan, otan toisen mielipiteen ja menen toiseen lääkäriin. Sama proseduuri muuten, mutta nyt lääkäri sentään tutkii minut. Minua ei vaivaa mikään. Olen siis taas täysin terve. Kiitos, näkemiin ja kassan kautta.

Koska alkaa jo hieman ottaa pattiin, menen kolmanteen lääkäriin. Tällä kertaa yksityiselle. Kalliksi tuli, mutta sain vaivani jotenkin hoidettua. Kyllä hyvä terveys on sitten vaikea asia, vielä vaikeampaa on jos saa jonkun taudin. Ensin täytyy saada lääkäri uskomaan että on sairas, sitten joutuu kiistelemään diagnoosista ja lopuksi saa kerjätä hoitoa. Täytyy olla sen verran terve, että jaksaa taistella asiasta.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani tietävät, että harrastukseni on terveys ja kaikki siihen liittyvä. Terveyden varjopuoli on sairaus. Yritän pitää itseni mahdollisimman terveenä kaikin tavoin, tutkin asioita ja olen kiinnostunut myös sairauksien omatoimisesta hoitamisesta ja sairauksista yleensäkin, vaikka itselläni ei niitä kaikkia olekaan.

En pidä itseäni kaikkitietävänä ja en todellakaan pidä lääkäreitä kaikkitietävinä. Toivoisin kuitenkin että kaikkia ihmisiä, jotka hakeutuvat lääkärin vastaanotolle kohdeltaisiin kunnioittavasti, olivat he sitten vanhoja tai nuoria. Toivoisin myös että lääkäri keskittyisi kuuntelemaan potilasta, ainakin 90% ajastaan ja tekisi alustavan diagnoosinsa vasta sitten. Toivoisin myös että lääkäri tutkisi aina potilaansa. Tutkiminen tarkoittaa sitä että joutuu koskettamaan potilasta, katsomaan potilasta ja mahdollisesti ottamaan potilaasta näytteitä tutkimusta varten. Sen jälkeen lääkärin on hyvä tehdä potilaalle kysymyksiä liittyenä siihen diagnoosiin, jota hän on ajatellut potilaalle tarjota. Jos potilas vastaa kysymyksiin niin että diagnoosi vaikuttaa oikealta on aika tehdä lopullinen päätelmä potilaan tilasta. Jos lääkäri ei ymmärrä, osaa tai muuten pysty tekemään oikeaa diagnoosia on syytä konsultoida alan spesialisteja tai muita lääkäreitä.
Toivoisin myös että potilasta ei väitetä terveeksi, jos hänellä on selviä oireita, jotka häiritsevät potilaan elämää. Jos oireet eivät sovi lääkärin diagnoosiin, diagnoosi on silloin väärä.
Toivoisin myös että potilas saisi aina hoitoa, kun hänen tilansa sitä vaatii. Ketään ei saa jättää heitteille.

Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: