Vanhuus saapuu nopeammin kuin uskoisi

Nuorena sitä jaksaa, nukkui tai ei nukkunut, söi terveellisesti tai sitten ei syönyt terveellisestä. Mitä hyvänsä tekikin, sillä ei tuntunut olevan mitään merkitystä – aina jaksoi ja oli terve.
Sitten saapui vanhuus, ihan yllättäen. Yhtäkkiä peilistä katsoikin ryppynaama, otsa rypyssä, ryppyjä silmien alla.. niin tai sitten sieltä löytyivät silmäpussit, silmien alta. Vatsanseutuun kehittyi pikkuhiljaa outo kumpu, joka lisäsi vuosirenkaita, joka vuosi. Niveliä kolotti, keuhkoissa ahdisti, rintaan pisti, olo oli hirveä.
Aamulla väsytti lähteä liikkeelle, jopa sängystä nouseminen vaati ponnistelua. Ensimmäiset askeleet sattuivat, jos eivät selässä niin jaloissa. Illalla oli valmis romahtamaan sänkyyn mahdollisimman pian iltauutisten jälkeen. Ajatuksissa mietti, tätäkö tämä on – vanhuus.
Ehei, siitä se elämä vielä muuttui. Kun niitä nuorena opittuja huonoja elämäntapoja eli liikkumattomuutta, roskaruuansyöntiä, yövalvomista ja muuta vielä pahempaa, jatkoi muutaman vuoden, mukaan tuli kolesterolilääkkeet, sydänlääkkeet, diabeteslääkkeet, kihtilääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, masennuslääkkeet ja lääkkeet niihin sivuvaikutuksiin, joita nämä lääkkeet aiheuttivat. Olo ei ollut kehuttava, mutta lääkkeet auttoivat jaksamaan eteenpäin – päivä kerrallaan. Välillä mietti – onkohan tämä elämää vai olenko vain lääkeannosteluautomaatti?
Lopulta kotona ei enää jaksanut tai pystynyt tekemään mitään. Kotiapu auttoi ja ruoka tuli kotiin. Kotiavustaja ja kotisairaanhoitaja auttoivat lääkekarusellin kanssa. Lääkkeitä oli jo tuplasti lisää. Onneksi oli pari tasettia, johon pillerit annosteltiin. Aina välillä tehtiin sairaalakeikka, kun meni oikein huonoon kuntoon. Kotiin palattiin kuitenkin aina. Kunnes tuli niin huonoon kuntoon, että kotona ei enää ominavuin päässyt vessaan, sitten pääsi vanhainkotiin. Siellä hoitaja tuli kääntämään, jos sattui muistamaan. Vaipat pitivät huolen siitä että sänky ei kastunut. Toinen hoitaja syötti. Ikää oli vain 50 v. Sitten tuli noutaja ja pääsi ikuiseen lepoon.
Näin ei ole pakko olla. Sinä päätät itse millainen vanhuutesi on. Omilla valinnoillasi – nuorena. Hyvä juttu tässä on että voit vielä keski-ikäisenä tehdä täyskäännöksen ja parantaa elämisen laatuasi. Lisää liikuntaa ja huolehti itsestäsi kaikin puolin. Se kannattaa. Vanhuus voi olla myös parasta aikaasi. Elämä alkaa vasta kuusikymppisenä ja on parhaimmillaan 80 vuotiaana, jos päätät niin.

Avainsanat: ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: