ADHD-yhteiskunta, masennus ja yksilö

Yhteiskuntamme on muuttunut huomattavasti aivan muutaman vuosikymmenen sisällä, puhumattakaan puolivuosisadasta tai vuosisadasta. 1900-luvun vaihteen agraariyhteiskunta on vaihtunut 2000-luvun tietoyhteiskunnaksi, jossa ihmisellä ei ole hyvä olla.
Ennen ihmisillä oli turvana iso suku, kyläpiiri ja oma heimo. Nykyaikana turvallisuus on kadonnut, ihmiset asuvat yksin, puolison kanssa tai pienperheessä (äiti, isä + 1,2 lasta).
Turvattomuutta ruokkivat monet asiat, tietoyhteiskunnassa kiidetään tiedon valtaväylää nopeammin kuin ihmisaivot edes tajuavat. Informaatiota on tarjolla enemmän kuin kukaan pystyy omaksumaan tai käsittelemään. Epävarmuus asioista aiheuttaa turvattomuutta.
Asioiden tekeminen on nopeutunut, yksilöltä vaaditaan yhä enemmän. Aikaisemmin työtä tehtiin ryhminä, nyt vastuu lankeaa yhden suorittajan niskaan. Yksilö, joutuu ottamaan vastuuta enemmän kuin koskaan ja käsittelemään tietomääriä, jotka olisivat olleet hänen esi-isilleen käsittämättömiä. Vaaditaan tarkkuutta, laajaa tietopohjaa, suunnatonta käsityskykyä ja hermojen hallintaa – kaikki tämä vielä mahdollisimman nopeasti. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä vaatimus aiheuttaa ADHD-oireita.
Kun yksilö huomaa että hän ei pysty täyttämään mahdottomia vaatimuksia, hän masentuu.
Masennusta aiheuttaa myös se, että yhteiskunnan painopiste on muuttunut. Arvot ovat muuttuneet. Ennen arvostettiin hyvää työtä ja työn laatua sekä elämän laatua ja elämän sisältöä. Siihen että työ tuli hyvin ja huolella tehtyä uhrattiin aikaa, elämä oli luonnonläheisempää ja kaikkeen liittyi luontoyhteys. Se oli tärkeä osa elämää. Tieto, raha ja valta olivat toisarvoisia suurimmalle osalle ihmisistä. Toki aina on ollut olemassa yksilöitä, jotka hamuavat rikkauksia ja valtaa.
Nykyään arvostetaan rahaa, kuuluisuutta ja yhteiskunnallista asemaa. Ihminen ei ole enää minkään arvoinen. Ihmisestä on tullut yhteiskunnassamme koneiston osa, joka on helposti korvattavissa. Työn menettäminen ja työttömäksi joutuminen tarkoittaa käytönnössä nykyään sitä, että yhteiskunnalliseen asemaan ei ole enää mitään mahdollisuutta. Syy tähän on se että raha ratkaisee ja ilman rahaa eivät monetkaan ovet avaudu. Tosiasiassa ei yksikään ovi. Työttömyys taas tarkoittaa sitä että on käytönnössä työnantajien armoilla. Työtä ei oteta, eikä töihin mennä, vaan työ on armopala, joka annetaan sille, joka on valmis tekemään sen halvimpaan mahdolliseen hintaan.
Se että ihmisarvo katoaa, ja monilta menee myös omanarvontunto siinä samalla, aiheuttaa masennusta.
Kuitenkaan pelkästään yhteiskuntaa ei voi syyttää, sillä yhteiskunta muodostuu ihmisistä, jotka luovat yhteiskunnan olemassaolollaan. Jokainen elää sellaisessa yhteiskunnassa kun ansaitsee. Muutos asioihin lisää tuskaa, ilman muutosta asiat taas pysyvät samana. Toistensa syyttely ei johda mihinkään. Jos heittää mutaa toisen niskaan, menettää maata omien jalkojensa alta.
Miksi muutosta ei tapahdu? Koska, ne ihmiset, jotka ovat (matalapalkka)töissä tekevät töitä liikaa niin että eivät jaksa töistä päästyään enää vaikuttaa asioihin. Ne, joilla ei ole töitä tai jotka tekevät pätkätöitä ovat niin masentuneita tilanteestaan, että eivät halua vaikuttaa. Heidän elämänsä kuluu selviämiseen päivä kerrallaan, he eivät pysyt ja/tai jaksa vaikuttaa. Ne, ihmiset taas jotka saavat työstään riittävästi rahaa ja heillä on jopa vapaa-aikaakin, eivät ymmärrä niiden ihmisten tilannetta, jotka kamppailevat selvitäkseen seuraavaan päivään. On hyvin helppoa elää yli 8 000 euron kuukausipalkalla, mutta jos kokeilee elää alle 500 eurolla kuussa tai täysin ilman rahaa, se on huomattavasti haastavampaa. Silloin asioita joutuu ajatteleman aivan eri tavalla ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei liikene aikaa, kun aika kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Mistä saa seuraavan aterian? Mistä saa lämpimiä vaatteita talveksi?
Nykyaikaan liittyy vielä yksi piirre – itsekkyys. Ihmiset ovat muuttuneet itsekkäämmiksi yksilöinä. Oma napa on tärkein. Sillä miten oman teot tai oman ryhmän teot vaikuttavat yhteiskuntaa ei tunnu olevan merkitystä. Kokonaisuuden hallinta on kadonnut täysin. On unohdettu se tosiasia, että yhteiskunta koostuu yksilöistä ja yksilöt muovaavat yhteiskuntaa. Mitä suuremmaksi yksilön paha olo yhteiskunnassa kasvaa, sen vakavampia ovat tulevat muutokset. Kun itsekäs ihminen, jolla on paha olo, päättää vaikuttaa asioihin, hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän ei ajattele toista osapuolta vaan omaan itseään ja omaa etuaan. Hän ei myöskään ajattele yhteiskunnan etua, joka yleensä on aina kompromissi, johonkin suuntaan. Hän unohtaa kokonaisuuden, jonka osa hän on.
Jossain vaiheessa ADHD-yhteiskunnan vauhti saavuttaa pisteen, jossa ihminen putoaa kyydistä. Taju on jo mennyt, kuinka kauan oravanpyörä vielä pyörii sen jälkeen?

Avainsanat: , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: