Archive for the ‘Akupisteet’ Category

Vyöhyketerapiaa

1.11.2010

Kun olin pieni, mummolla oli tapana hieroa jalkojani. Silloin en tiennyt että kyseessä on vyöhyketerapia.  Minusta oli vain niin mukavaa kun joku näpläsi jalkapohjiani. Tuntui että kaikki maailman vaivat unohtuivat ja tuntui vain niin hyvältä. Edelleenkin minusta on kiva kun jalkapohjiani hierotaan.
Vyöhyketerapiasta on olemassa erilaisia koulukuntia. Periaate lienee kuitenkin kaikilla sama: jalan tiettyjä alueita (vyöhykkeitä) käsittelemällä vaikutetaan kehon eri alueisiin. Ilmeisesti koko ihmisen keho löytyy heijastealueina jalkapohjasta.
Osa vyöhyketerapeuteista käsittelee myös käsiä, korvia ja/tai kehon akupisteitä. Ilmeisesti myös koko kehon vyöhyketerapiaksi kutsuttu hoito on olemassa, kuten myös psykologinen vyöhyketerapia. Osa terapeuteista käyttää peukaloitaan hoitoa tehdessä, osa painelee alueita tikulla tai puikolla. Henkilökohtaisesti pidän kyllä huomattavasti enemmän peukalotekniikasta, kuin hampaat irvessä puikolla jalkapohjiani ruhjovasta sadistisesta terapeutista. Syy tähän on se että hoitava kosketus vapauttaa kehosta endorfiineja, jotka ovat kehon omia kipua lievittäviä aineita. Liian kova kosketus ei myöskään rentouta asiskasta, vaan saa lihakset ja koko kehon jännittymään entistä enemmän. Stressaantunut asiakas kokee lisää stressiä. Tosin stressi laukeaa kyllä kun saa hoitopaikan oven takanaan kiinni ja pääsee kyseisestä terapeutista eroon.
Periaatteessa vyöhyketerapiaa voi käyttää apuna melkein missä hyvänsä vaivassa. On kuitenkin hyvä muistaa että kaikki hoidot eivät tepsi kaikilla samalla tavoin ja itse en menisi vyöhyketerapialla ihan kaikkia vaivoja hoitamaan. Vyöhyketerapiasta voi olla kuitenkin apua stressiperäisiin vaivoihin: unettomuuteen, ummetukseen, päänsärkyyn, flunssiin, ruuansulatusongelmiin, vastustuskyvyn parantamiseen tauteja vastaan ja jopa hartiaseudun jännitystiloihin.
Hoidon jälkeen on hyvä juoda runsaasti vettä ja muistaa tehdä myös itse jotain vaivojensa eteen.

Mainokset

Piikkimatto – fakiiriharrastusta

3.4.2010

Jo muinaiset fakiirit Intiassa harrastivat piikkivuoteita. Viime joulun (2009) tienoissa tämä hittituote levisi kulovalkean tavoin Suomeenkin. Halvimmillaan tämän itseparannusvälineen saa muutamalla eurolla ja kalleimmillaan samasta piikkimatosta voi joutua maksamaan lähes 100 euroa.
Mitä iloa tästä matosta sitten on?
Sen pitäisi rentouttaa ja poistaa jännityksiä sekä avata tunnelukkoja. Lisäksi verenkierron pitäisi vilkastua ja hapenottokyvyn kasvaa. Piikkimattoa suositellaan ihmisille, joilla on matala energiataso, korkea stressitaso, univaikeuksia, masennusta jne.
Käsittelyn aikana tuhannet akupisteet iholla aktivoituvat ja energian virtaus paranee.
Piikkimattoa ei suositella sydämentahdistimen käyttäjille, sydänvikaisille eikä verenohennuslääkityksellä oleville, myöskin verenvuototauteja sairastavien on hyvä välttää sitä.
Okei. Ostin tänään piikkimaton ja kokeilin sitä noin 20 min sitten. Aloittelijoille suositellaan että maton piikkien ja ihon väliin laitetaan ohut kangas. Luin ohjeen liian myöhään. Asetuin paljaalla selällä matolle ja ensimmäiset 5 minuuttia pisteli kyllä niin että tuntui. Seuraavat 5 minuuttia sujui paremmin. Sitten selkään alkoi levitä lämmin tunne ja olokin tuntui hieman rennommalta. Nyt hoidon jälkeen tuntuu lähes euforiselta ja selkä tuntuu tosi hyvältä. Ihan kuin olisi ollut tunnin hieronnassa (olin matolla noin 13 min) Vau! Tässä on taas yksi mainoksen uhri ja tuleva fakiira. Aion jatkaa piikkimattoharrastusta.
Olen jatkanut piikkimattoharrastusta nyt noin ½ vuotta ja nykyään lähes nukahdan maton päälle. Olenkin siirtänyt sen sänkyyn ja yritän muistaa heittää maton lattialle, ennenkuin nukahdan täysin. Uni tulee takuuvarmasti joka yö. Olen matolla noin 30-45 min.