Archive for the ‘Avioero’ Category

Aviokriisi

28.11.2010

Joka neljäs 40-49 -vuotias nainen on kokenut vakavan kriisin, joka on miltei johtanut avioeroon. Mitä tulee nuorempiin ikäluokkiin, kun eroprosentti on noin 50%, siellä niitä kriisejä vasta onkin…

Mitä tästä opimme? Mitä vanhemmaksi tulee sen paremmaksi kasvaa kriisinsietokyky. Johtuneeko siitä että ei enää jaksa välittää pikkuasioista, kuten mistä päästä kukakin hammastahnatuubia puristaa ja missä asennossa WC-pöntön kannet ovat tai kuka vie roskat.

Mainokset

Avioeron jälkeen

29.9.2010

Avioero on kriisi, oli tilanne sitten millainen hyvänsä. Se vaikuttaa kaikkiin eron osapuoliin, olit sitten eroa haluava tai jatkaa haluava osapuoli.
Kriisissä on yleensä vaiheita, jotka on käytävä läpi. Jokainen käy niitä läpi omaan tahtiinsa. Avioero on kriisin lisäksi myös tilaisuus oppia itsestään ja elämästään, jotta voisi välttää samoja virheitä aina uudelleen ja uudelleen.

Avioeron kriisivaiheet:

  1. Pahan olon -vaihe – halutaan eroa ja ero laitetaan vireille
  2. Suru- ja paniikki -vaihe – kun päätös on tehty, tuska iskee
  3. Käytännön asiat hoitoon -vaihe – käytännön asioiden hoitoa (uusi asunto, uudet rutiinit jne.)
  4. Epätoivoinen flirttailu -vaihe – yritetään epätoivoisesti löytää joku, kunnes huomataan että se ei käy hetkessä
  5. Ei voisi vähempää kiinnostaa -vaihe – täysin kyllästynyt tapailemaan ihmisiä ja puhumaan ihmissuhteista hyväntahtoisten kanssaihmisten kanssa
  6. Uusi elämä -vaihe – alat nähdä elämän hieman laajemmin ja näet elämässäsi uusia mahdollisuuksia, kriisi alkaa helpottaa
  7. Asiat hallinnassa -vaihe – huomaat että elämä kantaa, olet oppinut virheistäsi ja et toista niitä, olet valmis ottamaan vastaan uuden rakkauden ja antamaan rakkautta jälleen

Onko olemassa hyvää tapaa katkaista suhde?

9.9.2010

Sukset meni ristiin. Sitä tapahtuu usein. Toinen rakastaa ja toinen ei. Toinen haluaa erota ja toinen ei. Harvoin tilanne on niin onnellinen että molemmat haluavat erota. Yleensä riittää se että toinen on tyytymätön – ero tulee.
Ihminen voi olla kroonisen tyytymätön kaikkeen vuosia ja kertoa haluavansa erota, mutta ei eroa kuitenkaan. Tämä rassaa suhdetta ja lopulta käy niin että se toinen osapuoli, joka rakastaa haluaakin erota, koska kyllästyy jatkuvaan ”ollakko vai eikö olla” -leikkiin. Tämä voi tulla sitten yllätyksenä. Jos tuli yllätyksenä mieti ennen seuraavaa suhdetta, oletko yleensä tarpeeksi kypsä mihinkään ihmissuhteeseen? Vai pitäisikö ensin hieman kypsyä.
Voi olla että mielestäsi suhteenne oli todella hyvä ja sitten eräänä päivänä toinen puolisko kertoo että hän haluaa elää omaa elämäänsä ja mieluummin jonkun muun kuin sinun kanssa. Se on hänen valintansa. Sinun ei tarvitse kostaa sitä hänelle tai hänen uudelle kumppanilleen. Vihaksihan se voi aluksi pistää, kun on tunteita ihmistä kohtaan, joka päätti jättää. Jätetyksi tuleminen ei välttämättä ole sinun vikasi, joten yritä etsiä elämästä uusia positiivisia kiinnekohtia ja jätä se tekstiviesti tai e-maili lähettämättä. Kirjoita sen sijaan ajatuksesi vaikka päiväkirjaan (älä blogiin).
Suhteenne voi olla ihan pilalla molempien mielestä ja teette yhteisen päätöksen erota. Kun tästä ei kuitenkaan tule mitään. Pahinta mitä voitte tehdä on ”erota ystävinä”. Kun on erottu, sen jälkeen harvoin tulee enää ystävät-vaihetta. Aina kun tapaatte ”ystävinä” ero hiertää ja kalvaa. Toki voitte näytellä onnellista, aivan kuten teitte jo suhteenne aikana. Silloin ette ole oppineet erosta tunnepuolella yhtään mitään ja teette samat virheet seuraavissa suhteissanne. Paremman palveluksen teette toisillenne kun ette eroa ystävinä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä että mahdollisia jäljelläolevia velvollisuuksia toista kohtaan ei hoidettaisia. Asiat voidaan hoitaa asioina, ystäviä ei tarvitse olla.
On toinenkin asia mitä suhteen katkaisemisen jälkeen ei saa koskaan tehdä: Harrastaa seksiä keskenään. Siitä ei koidu mitään hyvää. Kun olette eronneet, niin olette eronneet. Suhteen manipuloivampi osapuoli voi saada uskoteltua sille alistuvammalle osapuolelle mitä hyvänsä. Yleensä seksi tässä tapauksessa on kostoseksiä. Sainpas vieläkin. Älä siis usko ihan kaikkea mitä sinulle syötetään.

Stressitekijöitä

17.2.2010

Aviopuolison kuolema 100 pistettä
Avioero 73 pistettä
Vankeus 63 pistettä
Perheenjäsenen kuolema 63 pistettä
Sairaus tai loukkaantuminen 53 pistettä
Avioliitto 50 pistettä
Työpaikan menetys 47 pistettä
Perheongelmat 45 pistettä
Eläköityminen 45 pistettä
Raskaus 40 pistettä
Ystävän kuolema 37 pistettä
Asuntolaina 31 pistettä
Aviopuoliso aloittaa työt 26 pistettä
Ongelmia töissä 23 pistettä
Muuttaminen 20 pistettä
Loma 13 pistettä

Monet tapahtumat ovat stressaavia, osa positiivisia, osa negatiivisia. Tämä taulukko on suhteellinen, jokainen kokee stressin itselleen ominaisella tavalla. Mikä on yhdelle hyvin stressaavaa, ei välttämättä stressaa toista samalla tavalla.
Yli 300 pisteen stressipotti vuodessa johtaa yleensä sairastumiseen seuraavan 2 vuoden aikana. On kuitenkin ihmisiä, jotka kestävät stressiä äärimmäisen hyvin. He yleensä harrastavat liikuntaa jossain muodossa tai ovat perineet hyvät geenit sekä ottaneet positiivisen elämänasenteen omakseen.

9 tekosyytä miksi et kutsu sinkkuystävääsi enää kylään..

21.1.2010

…kun olet itse parisuhteessa

  1. Hän varmaan silmäilee siippaasi sillä silmällä.
  2. Koska hän on juuri eronnut hän varmaan tulee surulliseksi, kun näkee miten onnellisia me olemme.
  3. Saattaa näyttää siltä että me olemme valinneet sen toisen puoliskon heidän erossaan ja miltä se nyt sitten vaikuttaisi hänen silmissään?
  4. Jos hän tulee hiprakkaan saatta hän alkaa vikitellä jonkun toisen miestä ja mitäs siitä sitten seuraa?
  5. Hänelle ei tule olemaan kivaa, mehän puhumme enimmäkseen parisuhteista.
  6. Hänestä ei ole varmaan mukavaa että kutsumme hänet säälistä.
  7. Hän saattaa luulla että kutsumme hänet vain säälistä.
  8. Hänellä ei tule olemaan kivaa kun mehän puhumme enimmäkseen lapsista ja hänellähän ei niitä ole.
  9. Kutsuisin kyllä hänet mielellään, mutta kun en tunne ketään toista sinkkua, josta olisi hänelle seuraa.

Mitäpä jos kutsuisit sen sinkkuystäväsikin kylään, ei se niin kamalaa ole!

Mistä tunnistaa masennuksen?

13.12.2009
  • Aamuisin on hankala päästä sängystä ylös.
  • Mikään ei kiinnosta.
  • Itkettää.
  • Tulevaisuus tuntuu toivottomalta.
  • Ei huvita puhua.
  • Päätöksien teko ei kiinnosta.
  • Elämä tuntuu tyhjältä ja millään ei ole mitään tarkoitusta.
  • Ruokahalu on kadonnut.
  • Ei nukuta.
  • Kaikki on kurjaa.
  • Mihinkään ei pysty keskittymään.

Tämä kaikki on ihan normaalia elämää. Kyseessä ei ole masennus, vaan ihan normaali-ihmisen normaali päivä, varsinkin jos se menee ohi suhteellisen nopeasti. Sen sijaan jos tilanne alkaa rajoittaa normaalia elämä ja jää vuosia jatkuvaksi tilaksi, kyseessä on masennus.

Kaikilla on tälläisiä ”huonoja päiviä” aina silloin tällöin, joskus jopa muutama viikko putkeen, mutta ne menevät ohi. Niitä vastaan voi taistella. Nykyihmiset on ohjelmoitu niin että aina pitäisi olla kivaa ja mennä lujaa. Kenelläkään ei ole aina kivaa ja lujaa menee normaalielämässä harvoin tai ei koskaan.
Arvioidaan että 15-20% ihmisistä kärsii masennuksesta, yleensä syy on kasvatuksessa ja siinä että tuijotellaan liikaa omaa napaansa ja verrataan sitä sitten muihin, tietämättä että muilla voi olla vielä pahempia ongelmia voitettavanaan.

Elämää on hyvä silloin tällöin pohtia ja miettiä mikä osuus itsellä on masennuksen aiheuttajana. Jos et harrasta ollenkaan liikuntaa raittiissa ulkoilmassa, käytät alkoholia, käytät huumeita, tupakoit, sinulla ei ole läheisiä suhteita sukulaisiin tai ystäviin, syöt roskaruokaa ja eineksiä päivästä toiseen, katsot TV:tä tai tietokonetta päivästä toiseen monta tuntia putkeen, mahdollisuutesi masentua on noin 100% ja kaikki on ihan itse aiheutettua.
Mitäpä jos ryhdistäytyisit ja kävelisit ulkona puolen tunnin tai vaikka 4 tunnin lenkin. Samalla voit miettiä elämää ja mitä voit tehdä itsesi hyväksi. Kukaan muu kuin sinä itse ei auta sinua tästä suosta. Ota vastuu itsestäsi. Alkoholi, muiden tappaminen tai itsemurha eivät ole ratkaisuja mihinkään, niillä siirrät vain vaikeutesi muiden kannettavaksi.

Masennuksella voi olla myös ulkopuolisia aiheuttajia kuten lähiomaisen kuolema, avioero, työpaikan menetys, kodin menetys rahavaikeuksien takia, vakava sairaus. Tälläisten tilanteiden kohtaaminen on raskasta yksin, jos ystäviä tai lähiomaisia ei ole, joskus on syytä turvautua ammattiauttajiin, jos tuntuu että itse ei jaksa. Jos ystäviä tai omaisia on, he ovat korvaamattoman tärkeä tuki surutyössä ja asian käsittelyssä.

Älä ole armoton itsellesi, älä vaadi itseltäsi enempää kuin pystyt tekemään. Aloita matkasi kohti valoa pienin askelin. Mikään tilanne ei ole koskaan täysin toivoton. Keskity muiden auttamiseen, niin autat samalla itseäsikin. Ota kiinnekohta jostain. Ajattele asiaa järjellä ja hae ajoissa apua, jos siltä tuntuu. Psykologi, psykiatri tai lääkäri on tottunut arvioimaan ihmisen psyyken tilaa ja mielialalääkitys auttaa alkuun. Se, että olet lääkityksellä, ei kuitenkaan tarkoita sitä että sinun ei tarvitsisi tehdä mitään. Kun aloitat lääkityksen on entistäkin tärkeämpää että otat elämäsi omiin käsiisi ja mietit miten voit tehdä siitä vielä paremman.