Archive for the ‘Lääkärikäynti’ Category

Hyvän Tohtorin 12 teesiä

21.11.2010

Näillä ohjeilla potilaasi antavat sinulle lempinimen ”Hyvä Tohtori”.

  1. Kuuntele, kuuntele ja kuuntele.
  2. Ota selvää asioista. (Miksi potilas tuli vastaanotolle?, Kyseessä ei liene kohteliaisuuskäynti?)
  3. Älä oleta mitään.
  4. Ole empaattinen ja positiivinen sanoissasi. Hymyile rauhoittavasti, mutta älä koskaan naura, ellei potilas kerro vitsiä.
  5. Tutki potilas aina huolellisesti.
  6. Mieti mitä potilas oikeasti tarvitsee parantuakseen.
  7. Ole rehellinen, sekä potilaalle että itsellesi.
  8. Ole nöyrä.
  9. Kertaa vanhaa ja opiskele kokoa ajan uutta. Seuraa omaa alaasi sekä miten muualla maailmassa toimitaan.
  10. Hoidata itseäsi ja tutustu muihin hoitomuotoihin.
  11. Kyseenalaista välillä asioita, myös niitä itsestäänselvyyksiä.
  12. Muista että voit joskus olla väärässäkin.
Mainokset

Miksi ihmiset eivät syö lääkkeitään?

20.11.2010

Aloitetaanpa syiden etsiminen jo lääkärin vastaanotolta. Lääkärin tarvitsee kysyä vain 2 asiaa. 1) Tarvitsetko lääkettä? ja 2) Tämä lääke maksaa noin …. euroa, onko sinulla varaa käyttää sitä?
Jos ihminen vastasi ensimmäiseen kysymykseen EI. Lääkärillä on 2 vaihtoehtoa. Jättää asia sikseen tai kysellä miksi näin on. Syy selviää kyllä melko pian.
Jos ihminen vastasi toiseen kysymykseen EI. Lääkärille jää huomattavasti enemmän vaihtoehtoja selvittää miten potilaan vaiva hoidetaan edullisemmin tai täysin ilmaiseksi. Lääkemääräyksen sijaan tulee nyt liikuntamääräys, ruokavaliomääräys, vaihtoehtoiset hoitomuodot, oma kotihoito tai jotain muuta….
(En sanonut että lääkäri pääsee tässä helpolla, en sanonut myöskään että potilas pääsee helpolla…)

Ja sitten ne syyt miksi lääkettä ei oteta:

  • potilas ei tarvitse lääkettä
  • potilaalla ei ole varaa lääkkeeseen
  • väärinkäsitys potilaan ja lääkärin välillä
  • potilas haluaa hoitaa vaivaansa muuten kuin lääkkeellä
  • potilas luuli että lääkkeen ottaminen on vapaaehtoista tai että sitä otetaan vain kun oireita ilmenee
  • lääke aiheuttaa potilaalle pahoja sivuoireita tai enemmän haittaa kun oleminen ilman lääkettä
  • potilas on tutustunut lääkkeen tietoihin ja kokee lääkkeen vaarallisena
  • potilaalla on jo liikaa lääkkeitä ja hän ei selviä niiden lajitelusta eikä ottamisesta
  • potilas kokee lääkkeen turhana
  • potilas kokee lääkkeen kuormittavan luontoa
  • potilas on jo kokeillut kyseistä lääkettä tai vastaavia ja ei koe että se auttaa häntä
  • potilas parantui ja ei näe syytä käyttää lääkettä

Miksi lääke jää apteekkiin?

  • potilas on liian heikkokuntoinen/sairauden heikentämä  hakeakseen lääkkeen itse
  • potilaalla ei ole varaa lääkkeeseen
  • potilas unohti asian
  • potilas hukkasi lääkemääräyksen
  • potilas ehti kuolla ennenkuin ehti hakea lääkkeen
  • potilas ei alunperinkään halunnut lääkettä, vaan muuta hoitoa vaivaansa
  • potilas kokeilee mieluummin jotain muuta hoitomuotoa
  • potilas ehti parantua ennenkuin sai lääkkeen
  • potilas ei uskalla halea lääkettä, koska se tulee ”noloon” vaivaan ja hän ei halua ihmisten tietävän mitä hän sairastaa
  • apteekin henkilökunta on töykeää ja tylyä
  • apteekissa joutuu jonottamaan liian kauan ja sairaana ei jaksa
  • kyseistä lääkettä ei ole apteekissa ja sen joutuu tilamaan – tilaaminen kesti liian kauan – lääke jäi apteekkiin
  • apteekin asiakaspalvelu ei ole tarpeeksi joustavaa

Milloin lääke on AINA otettava:

  1. Lääke on elämää ylläpitävä eli sitä tarvitaan, jotta elämä jatkuisi
  2. On kysymyksessä antibioottikuuri, joka on juuri aloitettu. Se on syötävä loppuun.

Mene lääkäriin ja tule vihaiseksi

18.8.2010

Vanhojen ihmisten täytyy käydä säännöllisesti lääkärissä… niinpä minäkin päätin tehdä tuttavuutta asian kanssa taas kerran.
Mistä tiedät että tulet vanhaksi? Sinua ei huomata, kun astut ovesta sisään. Sinua ei huomata, vaikka tervehdit vastaanottovirkailijoita. Hetken mietin että mahdoinko tulla juuri näkymättömäksi kun astuin ovesta sisään vai onko asia vain niin että vastaanottoon palkataan kuurosokeitamykkiä.
Kun vihdoin sain sen huomion, kysytään heti kela-korttia. Jos sitä ei ole mukana, saa vihaisen mulkaisun. Ilmeisesti ilman kela-korttia liikkuminen lääkäreiden toiminta-alueella on lähes rikollista. Asiaa ei auta se että muistaa sotu-tunnuksensa ulkoa ja että ajokorttikin on mukana.
Kun vastaanottovirkailija on aikansa tiekonetta hiirellä kiusannut, saa luvan siirtyä odotushuoneen puolelle. ”Lääkäri kutsuu sitten sisään.” Sitten sitä istutaan ja odotetaan lääkäriä.
Lääkäri voi olla ajoissa tai myöhässä tai hyvin paljon myöhässä. Potilas ei saa olla myöhässä, muuten menee aikataulut sekaisin.
Kun pääsee lääkärin juttusille, asia menee yleensä niin että kysytään miksi on vastaanotolle raahautunut. Sitten kun sanoo ensimmäisen lauseen ja pääsee noin puoliväliin asiaa, lääkäri alkaa puhua päälle. Ilmeisesti hän omaa selvännäkijän kykyjä tai sitten on jo etukäteen päättänyt mikä mammalla on vikana.
Kun lääkäri vihdoin lopettaa puheensa, yritän vielä kertoa asiaani. Huomaan kohta että lääkäri ei joko ole kuullut mitään tai sitten ei ole ymmärtänyt yhtään mitään sanomastani. Mietin mielessäni – whatever (ihan sama se mulle).
Yritän vielä selvittää asiaa. Lääkäri on aina eri mieltä kanssani. Tulee jotenkin sellainen hölmö olo, ihan kun olisin vähä-älyinen tai jotenkin elimellisesti tyhmä. Kuulin ja ymmärsin lääkärin puheen jo ensimmäisellä kerralla, mutta kun minulla on eriävä mielipide.
Kun ihminen vanhenee, hän ei yleensä tyhmisty tai menetä älykkyyttään, ellei sitten satu sairastumaan Alzheimeriin tai dementiaan.
Lopulta päädytään lääkärin ratkaisuun. Sen nyt tiesi jo 30 ensimmäisen sekunnin jälkeen. Miksi edes viitsin keskustella asiasta lääkärin kanssa. Käynti on ohi 5 minuutissa.
Minua ei vaivaa mikään. Olen siis täysin terve. Kiitos näkemiin ja kassan kautta.
Kassalla maksan käynnistä ja lähden. Kuurosokeatmykät eivät sano näkemiin tai hyvästi. Enpä sano minäkään.

Koska asia jäi vaivaamaan, otan toisen mielipiteen ja menen toiseen lääkäriin. Sama proseduuri muuten, mutta nyt lääkäri sentään tutkii minut. Minua ei vaivaa mikään. Olen siis taas täysin terve. Kiitos, näkemiin ja kassan kautta.

Koska alkaa jo hieman ottaa pattiin, menen kolmanteen lääkäriin. Tällä kertaa yksityiselle. Kalliksi tuli, mutta sain vaivani jotenkin hoidettua. Kyllä hyvä terveys on sitten vaikea asia, vielä vaikeampaa on jos saa jonkun taudin. Ensin täytyy saada lääkäri uskomaan että on sairas, sitten joutuu kiistelemään diagnoosista ja lopuksi saa kerjätä hoitoa. Täytyy olla sen verran terve, että jaksaa taistella asiasta.

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani tietävät, että harrastukseni on terveys ja kaikki siihen liittyvä. Terveyden varjopuoli on sairaus. Yritän pitää itseni mahdollisimman terveenä kaikin tavoin, tutkin asioita ja olen kiinnostunut myös sairauksien omatoimisesta hoitamisesta ja sairauksista yleensäkin, vaikka itselläni ei niitä kaikkia olekaan.

En pidä itseäni kaikkitietävänä ja en todellakaan pidä lääkäreitä kaikkitietävinä. Toivoisin kuitenkin että kaikkia ihmisiä, jotka hakeutuvat lääkärin vastaanotolle kohdeltaisiin kunnioittavasti, olivat he sitten vanhoja tai nuoria. Toivoisin myös että lääkäri keskittyisi kuuntelemaan potilasta, ainakin 90% ajastaan ja tekisi alustavan diagnoosinsa vasta sitten. Toivoisin myös että lääkäri tutkisi aina potilaansa. Tutkiminen tarkoittaa sitä että joutuu koskettamaan potilasta, katsomaan potilasta ja mahdollisesti ottamaan potilaasta näytteitä tutkimusta varten. Sen jälkeen lääkärin on hyvä tehdä potilaalle kysymyksiä liittyenä siihen diagnoosiin, jota hän on ajatellut potilaalle tarjota. Jos potilas vastaa kysymyksiin niin että diagnoosi vaikuttaa oikealta on aika tehdä lopullinen päätelmä potilaan tilasta. Jos lääkäri ei ymmärrä, osaa tai muuten pysty tekemään oikeaa diagnoosia on syytä konsultoida alan spesialisteja tai muita lääkäreitä.
Toivoisin myös että potilasta ei väitetä terveeksi, jos hänellä on selviä oireita, jotka häiritsevät potilaan elämää. Jos oireet eivät sovi lääkärin diagnoosiin, diagnoosi on silloin väärä.
Toivoisin myös että potilas saisi aina hoitoa, kun hänen tilansa sitä vaatii. Ketään ei saa jättää heitteille.