Archive for the ‘Yhteiskunta’ Category

Mihin luokkaan kuulut?

10.12.2010

Asiasta ei paljoakaan julkisesti puhuta, mutta missä hyvänsä ihmisiä on ja asustaa, he jakautuvat luokkiin. Kuten hindujen kastilaitos aikoinaan ja yhä edelleenkin, sama luokkajako on olemassa ihan kaikissa yhteiskunnissa. Tosin ei ehkä ihan niin räikeissä muodoissa, mutta kuitenkin.

Tässä pieni suuntaa-antava testi: Mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut?

ADHD-yhteiskunta, masennus ja yksilö

15.11.2010

Yhteiskuntamme on muuttunut huomattavasti aivan muutaman vuosikymmenen sisällä, puhumattakaan puolivuosisadasta tai vuosisadasta. 1900-luvun vaihteen agraariyhteiskunta on vaihtunut 2000-luvun tietoyhteiskunnaksi, jossa ihmisellä ei ole hyvä olla.
Ennen ihmisillä oli turvana iso suku, kyläpiiri ja oma heimo. Nykyaikana turvallisuus on kadonnut, ihmiset asuvat yksin, puolison kanssa tai pienperheessä (äiti, isä + 1,2 lasta).
Turvattomuutta ruokkivat monet asiat, tietoyhteiskunnassa kiidetään tiedon valtaväylää nopeammin kuin ihmisaivot edes tajuavat. Informaatiota on tarjolla enemmän kuin kukaan pystyy omaksumaan tai käsittelemään. Epävarmuus asioista aiheuttaa turvattomuutta.
Asioiden tekeminen on nopeutunut, yksilöltä vaaditaan yhä enemmän. Aikaisemmin työtä tehtiin ryhminä, nyt vastuu lankeaa yhden suorittajan niskaan. Yksilö, joutuu ottamaan vastuuta enemmän kuin koskaan ja käsittelemään tietomääriä, jotka olisivat olleet hänen esi-isilleen käsittämättömiä. Vaaditaan tarkkuutta, laajaa tietopohjaa, suunnatonta käsityskykyä ja hermojen hallintaa – kaikki tämä vielä mahdollisimman nopeasti. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä vaatimus aiheuttaa ADHD-oireita.
Kun yksilö huomaa että hän ei pysty täyttämään mahdottomia vaatimuksia, hän masentuu.
Masennusta aiheuttaa myös se, että yhteiskunnan painopiste on muuttunut. Arvot ovat muuttuneet. Ennen arvostettiin hyvää työtä ja työn laatua sekä elämän laatua ja elämän sisältöä. Siihen että työ tuli hyvin ja huolella tehtyä uhrattiin aikaa, elämä oli luonnonläheisempää ja kaikkeen liittyi luontoyhteys. Se oli tärkeä osa elämää. Tieto, raha ja valta olivat toisarvoisia suurimmalle osalle ihmisistä. Toki aina on ollut olemassa yksilöitä, jotka hamuavat rikkauksia ja valtaa.
Nykyään arvostetaan rahaa, kuuluisuutta ja yhteiskunnallista asemaa. Ihminen ei ole enää minkään arvoinen. Ihmisestä on tullut yhteiskunnassamme koneiston osa, joka on helposti korvattavissa. Työn menettäminen ja työttömäksi joutuminen tarkoittaa käytönnössä nykyään sitä, että yhteiskunnalliseen asemaan ei ole enää mitään mahdollisuutta. Syy tähän on se että raha ratkaisee ja ilman rahaa eivät monetkaan ovet avaudu. Tosiasiassa ei yksikään ovi. Työttömyys taas tarkoittaa sitä että on käytönnössä työnantajien armoilla. Työtä ei oteta, eikä töihin mennä, vaan työ on armopala, joka annetaan sille, joka on valmis tekemään sen halvimpaan mahdolliseen hintaan.
Se että ihmisarvo katoaa, ja monilta menee myös omanarvontunto siinä samalla, aiheuttaa masennusta.
Kuitenkaan pelkästään yhteiskuntaa ei voi syyttää, sillä yhteiskunta muodostuu ihmisistä, jotka luovat yhteiskunnan olemassaolollaan. Jokainen elää sellaisessa yhteiskunnassa kun ansaitsee. Muutos asioihin lisää tuskaa, ilman muutosta asiat taas pysyvät samana. Toistensa syyttely ei johda mihinkään. Jos heittää mutaa toisen niskaan, menettää maata omien jalkojensa alta.
Miksi muutosta ei tapahdu? Koska, ne ihmiset, jotka ovat (matalapalkka)töissä tekevät töitä liikaa niin että eivät jaksa töistä päästyään enää vaikuttaa asioihin. Ne, joilla ei ole töitä tai jotka tekevät pätkätöitä ovat niin masentuneita tilanteestaan, että eivät halua vaikuttaa. Heidän elämänsä kuluu selviämiseen päivä kerrallaan, he eivät pysyt ja/tai jaksa vaikuttaa. Ne, ihmiset taas jotka saavat työstään riittävästi rahaa ja heillä on jopa vapaa-aikaakin, eivät ymmärrä niiden ihmisten tilannetta, jotka kamppailevat selvitäkseen seuraavaan päivään. On hyvin helppoa elää yli 8 000 euron kuukausipalkalla, mutta jos kokeilee elää alle 500 eurolla kuussa tai täysin ilman rahaa, se on huomattavasti haastavampaa. Silloin asioita joutuu ajatteleman aivan eri tavalla ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei liikene aikaa, kun aika kuluu perustarpeiden tyydyttämiseen. Mistä saa seuraavan aterian? Mistä saa lämpimiä vaatteita talveksi?
Nykyaikaan liittyy vielä yksi piirre – itsekkyys. Ihmiset ovat muuttuneet itsekkäämmiksi yksilöinä. Oma napa on tärkein. Sillä miten oman teot tai oman ryhmän teot vaikuttavat yhteiskuntaa ei tunnu olevan merkitystä. Kokonaisuuden hallinta on kadonnut täysin. On unohdettu se tosiasia, että yhteiskunta koostuu yksilöistä ja yksilöt muovaavat yhteiskuntaa. Mitä suuremmaksi yksilön paha olo yhteiskunnassa kasvaa, sen vakavampia ovat tulevat muutokset. Kun itsekäs ihminen, jolla on paha olo, päättää vaikuttaa asioihin, hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Hän ei ajattele toista osapuolta vaan omaan itseään ja omaa etuaan. Hän ei myöskään ajattele yhteiskunnan etua, joka yleensä on aina kompromissi, johonkin suuntaan. Hän unohtaa kokonaisuuden, jonka osa hän on.
Jossain vaiheessa ADHD-yhteiskunnan vauhti saavuttaa pisteen, jossa ihminen putoaa kyydistä. Taju on jo mennyt, kuinka kauan oravanpyörä vielä pyörii sen jälkeen?

Masennus

27.3.2010

Joka toinen nainen ja joka neljäs mies kärsii jossain vaiheessa elämäänsä masennuksesta. Puolet masennuksesta kärsivistä sairastuu siihen uudelleen. Noin 20%:lla masennus on kroonista. Pahimmassa tapauksessa tauti johtaa kuolemaan. Noin 15 % kaikista masentuneista päätyy itsemurhaan.

Kuka sairastuu masennukseen?
Ongelma on monisyinen ja siihen vaikuttavat montet eri tekijät: yksilön haavoittuvuus, hormonaaliset tekijät, elämän tapahtumat ja sosiaalinen ympäristö. Kuitenkaan jos äiti tai isä on masentunut se ei tarkoita sitä että lapsista tulee masentuneita.
Naisten elämää säätelevät hormonaaliset tekijät altistavat naiset masennukselle herkemmin kuin miehet. Kuukautiset, e-pillereiden käyttö, raskaus, synnytys ja vaihdevuodet tekevät naisesta haavoittuvampia ja herkempiä masentumaan.
Masennuksen voi laukaista myös tunne siitä ettei kuulu mihinkään. Rakkauden puute, huomion puute ja yhteiskunnallisen aseman puute voi ajaa ihmisen tilanteeseen, jossa hänestä alkaa tuntua ettei hän kelpaa mihinkään, että ihmiset eivät pidä hänestä ja että hän ei ole tarpeeksi hyvä. Silloin saattaa masennus iskeä.

On kuitenkin tärkeää erottaa alavireisyys aidosta masennuksesta. On ihan normaalia tuntea joskus olevansa alamaissa ja surullinen. Toivottomuuden tunteet, negatiiviset ajatukset ja psyykkinen kipu on myös aivan normaalia. Aina ei ole pakko olla iloinen. Nämä asiat on syytä hyväksyä ja oppia käsittelemään. Asiaa auttaa kun tapaa muita ihmisiä ja ystäviä tai tekee jotain josta pitää. Yleensä muut ihmiset auttavat laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Mistä tunnistaa aidon masennuksen?
Ajatukset ovat hyvin mustia, toivottomia ja usein epärealistisia. Koko elämä tuntuu olevan pielessä, olo on hyvin väsynyt, töitä ei jaksa tehdä, ystäviä ei halua tavata ja seksikään ei maistu. Syyllisyys painaa, asioita vatvotaan mielessä. Vatvominen pahenee ja olo pahenee sitä mukaan. Lehtiä ei jaksa lukea, internet ei kiinnosta, TV:tä ei jaksa seurata kuin muutaman minuutin, ja heti unohtaa mitä katsoi. Masentunut eristäytyy muista, lopettaa asioiden tekemisen, ei pysty tekemään edes yksinkertaisia päätöksiä, vajoaa täyteen passiivisuuteen ja päässä alkavat pyöriä itsemurha-ajatukset.

Jos läheisesi on masentunut, hän ei välttämättä itse jaksa hakea apua. Masennus ei tartu, yritä saada kontakti masentuneeseen ja yritä saada hänet hakemaan apua. Yritä saada masentunut lääkäriin ja terapiaan. Pelkkä masennuslääkkeiden popsiminen ei paranna mitään, yleensä tarvitaan myös terapiaa ja keskustelua. Masennuksen alkusyyt on hyvä saada selville. Yritä saada masentunut läheisesi huolehtimaan itsestään sen verran että hän nukkuu, syö ja hoitaa hygieniansa. Pidä hänet kiinni päivärutiineissa.