Posts Tagged ‘työelämä’

Naisen kolme työtä

25.10.2010

Kyllä nykyään on naisena oleminen vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on yhteiskunnassa, jossa nainen ei saa vanheta rauhassa, vaan pitää näyttää ”kauniilta”, ”kilpailukykyiseltä” ja ”pätevältä”, oli ikä mikä hyvänsä. Jotta naisparka pystyisi täyttämään kaikki tavoitteet, hän joutuu tekemään työtä kolmessa vuorossa. Ensin on päivätyö (8 tuntia+ylityöt), sitten ovat kotityöt (epämääräinen aika) ja lopuksi katoavasta kauneudesta huolehtiminen (kaikki se loppu liikenevä aika).
Kun nainen on nuori, hän opiskelee, äiti tekee suurimman osan kotitöistä ja nuori on kaunis jo sellaisenaan. Kun ikää alkaa tulla se 40+, ulkonäkö alkaa muuttua. Tämä on täysin normaalia, paitsi yhteiskunnassa joka korostaa nuoruutta, kauneutta ja tehokkuutta.
Hiukset eivät voi olla harmaat – siispä niitä täytyy värjätä.
Naama ei voi olla kurtussa – siispä kasvohoidoissa täytyy käydä ja kasvojaan hoitaa (laserkäsitely, kuorinnat, botox, restylane, kasvojenkohotukset, ryppyjen poistot, maksaläiskien vaalennus, verisuonten häivytys).
Hampaiden kunnosta pitää huolehtia, etteivät ne putoa – siispä säännölliset hammaslääkärikäynnit (paikkaus, valkaisu, korjaukset) ja kotihoitoa.
Kroppa ei saa rupsahtaa – siispä liikuntaa pitää harrastaa (hölkätä, juosta, kävellä, tehdä vatsaliikkeitä, joogata, hiihtää, uida ja käydä jumpassa…vain jotain pientä mainitakseni) ja kun liikuntaan ei jää aikaa on mentävä rasvaimuun, rintojen muokkaukseen, kohtotukseen ja venytykseen…
Vaatteiden pitää istua ja olla kunnossa – siispä on hommattava tukiliivit, push-up liivit ylös ja alas, keskelle muotoilevat liivit ja reisille muotoilevat housut ja jos takamus katoaa niin pehmusteet pepun päälle, niin ja sitten ne istuvat ja hyvinleikatut vaatteet kaiken tämän tukirakennelman peitoksi.

Tästä kauneuskarusellista seuraa se, että naisilla ei ole aikaa ajatella syvemmin, kun pintaa täytyy puunata niin maan perusteellisesti että säilyttää sen kilpailukykyedun, koska työnantaja ei kiinnitä huomiota älykkyyteen ja kyvykkyyteen vaan ulkonäköön. Aivoille taas käy kehnosti jos niitä ei käytä. Ammattitaidolle samoin. Jotta ammattitaito säilyisi, se vaatii koulutusta ja jatkokoulutusta, vanhan opitun kertausta ja uutta tietoa lisättäväksi vanhaan. Entäs sitten se kulttuuripuoli? Jääkö aikaa harrastaa mitään henkistä? Kehittää luovuuttaan? Kehittää kykyjään? Tämä tarkoittasi sitä että naisella olisi 4 työtä. Valitettavasti vuorokaudessa on vain 24 tuntia, joten jostain täytyy karsia.

Mainokset

Ikäihmiset töissä

9.10.2010

Monilla aloilla nuoret jyräävät seniorit eli vanhat eli ikääntyvät työntekijät. Vai onko näin? Jostain kumman syystä työnantajat tuntuvat kuvittelevan että yli 45-vuotiaat työntekijät ovat loppuun palaneita, dementointuineta nahjuksia, joista ei ole mihinkään.
Yleensä ikäihmiset eivät ole niitä uupuneita tai loppuunpalaneita, koska heillä on runsaasti työkokemusta, elämänkokemusta ja he tietävät kuinka paljon voimavaroja kannattaa mihinkin tehtävään uhrata. Työssä uupujia ovat yleisemmin 30-40-vuotiaat, jotka työskentelevät aivo- ja lihaskapasiteettinsa rajoilla ja kokevat lähes kaiken stressaavana, koska eivät osaa tai tiedä millä energiatasolla milloinkin kannattaa työskennellä.
Toki on otettava huomioon että tahti hidastuu iän mukana ja jos et ole ollut nuorena eristyisen nopea, et ole sitä vanhanakaan. Jos taas nuorena menit kuin rasvattu salama, nyt menet vain kuin salama. Fyysinen suorituskyky ei sinänsä heikkene mihinkään, jos liikuntaa harrastetaan. Lihaksia voi kehittää vielä 90 -100 -vuotiaanakin. Eri asia on jos ollaan laiskoja ja ei tehdä mitään. Jos lihaksiaan ei käytä, ne menettää.
Mitä aivotoimintaan tulee, uuden oppiminen hidastuu ja asioiden mieleen palauttaminen vie hieman enemmän aikaa kuin nuorena. Näkeehän se tietokoneestakin, jos kovalevy on täynnä tietoa, niin kone toimii hitaammin. Ikäihmisillä on paljon tietoa, joten tiedon seulonta vie aina oman aikansa. Tiedon määrä korvaa tiedon laatua aina 80-vuotiaaksi asti. Tässäkin vaikuttaa sama sääntö: mitä ei käytä, sen menettää. Jos käyttää aivojaan, ne toimivat paremmin kuin käyttämättömät aivot. Uutta kannattaa aina opiskella ja uusiin haasteisiin vastata.
Luovuus on yleensä parhaimmillaan vasta 60 -70 -vuotiaana, joten luovuutta on hyvä kehittää koko elämänsä ajan. Nuorien luovuus on yleensä nopeaa ja nokkelaa. Vanhempien ihmisten luovuuteen liittyy myös viisaus ja elämänkokemus. Siispä luoviin töihin ikäihmiset sopivat hyvin.
Ikäihminen on hyvä työntekijä myös siksi että hän tuntee itsensä ja vahvuutensa. Hänellä on itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja. Yleensä hän osaa lukea ihmisiä hyvin, jos on toiminut asiakaspalvelutehtävissä. Ikäihmiset eivät yleensä ole kovin kilpailunhalusia, joten he pärjäävät hyvin myös erilaisissa työryhmissä.
Ikääntyvä työnekijä tarvitsee kuitenkin aikaa sopeutua muutoksiin, joihin nuorempi työntekijä sopeutuu hetkessä. Nuori taas saattaa tehdä työn hutaisten ja jälki ei ole kovin laadukasta. Nuoret pyrkivät myös kovasti eteenpäin urallaan ja ovat kilpailuhenkisiä sekä haluavat oppia uutta. Työyhteisö toimii hyvin, jos joukossa on sekä nuoria että vanhempia työntekijöitä ja kaikki ottavat toisensa huomioon.
Miten kauan työssä sitten jaksaa? Tämä on yksilökohtaista. Jos työ antaa elämään sisältöä ja siitä saa voimia, niin periaatteessa töissä voi olla niin kauan kuin haluaa. Toisaalta osa ihmisistä kokee että on antanut jo kaiken tarvittavan työyhteisölle alle 65-vuotiaana ja haluaa jäädä eläkkeelle ja käyttää loppuelämänsä toisella tavalla. Suotakoon tämä heille. Sitten ovat ne ihmiset, jotka paloivat loppuun ja uuvuttivat itsensä jo 30-40 -vuotiaana ja jotka toivon mukaan saivat siirron sairaseläkkeelle, eivätkä ole kuormittamassa työyhteisöä enää. Suotakoon tämä myös heille.
Työyhteisö tarvitsee sekä vanhoja mestareita, työkokemuksen omaavia, sekä nuoria uutta energiaa puhkuvia yksilöitä. Jokainen tekee työn omalla tavallaan, kuitenkin hommat tulevat hoidettua ajallaan. Kaikki työntekijät voivat kehittyä, kun haluavat ja antavat itselleen tilaisuuden siihen.

Miksi naiset menestyvät hyvin harvoin?

22.3.2010

Eräs naiskirjailija on sanonut että  ”Jokaisen menestyvän naisen takana seisoo mies, joka yrittää hintaan mihin hyvänsä estää naista menestymästä.”  Tässä on totuutta vain toinen puoli, sillä jokaisen menestyvän naisen takana seisoo myös iso liuta kateellisia kanssasisaria, jotka yrittävät hintaan mihin hyvänsä estää naista menestymästä.

Naisen perisynnit työelämässä

12.11.2009

Työelämässä ja muussakin elämässä pitäisi olla tasa-arvo.  Samasta työstä sama palkka niin naisille kuin miehillekin. Miksi se ei toteudu? Naiset ansaitsevat edelleenkin vähemmän kuin miehet. Onko syy naisissa? vai miehissä? vai yhteiskunnassa? Mikä estää naisia etenemästä? Miehet vai naiset itse?

Naisten perisyntejä työelämässä:

  1. Tyydytään vähempään. Eihän tässä ahneeksi voi ruveta.
  2. Pidetään mielipiteet omana tietonaan. Nehän voisivat luulla tyhmäksi, jos alkaisin kyseenalaistaa asioita. Eihän näillä minun ideoilla ole mitään arvoa.
  3. Pidetään pientä juorukerhoa tuttujen kesken, mutta ei vaivauduta tutustumaan oman alan ja muiden alojen huippuihin.
  4. Ollaan mieluummin kateellisia menestyville naisille, kuin otetaan heistä oppia.
  5. Ei uskota omiin kykyihin. Tehdään vain se välttämätön, ei yhtään enempää.
  6. Ei kehuta omia suorituksia muille.  Pidetään kynttilää vakan alla, kunnes se homehtuu.
  7. Otetaan mieluummin asiat varman päälle, kuin yritetään mitään riskaabelia.
  8. Ei oteta mistään mitään vastuuta.  Parempi mennä vaan piiloon, ettei kukaan pääse syyttämään.
  9. Otetaan ”Ei” liian vakavasti.  Asiat voivat riidellä keskenään, vaikka henkilöt eivät riitelisikään. Ei-sana ei tarkoita sitä etteikö sinusta pidettäisi, ideasi ei vain ollut hyvä juuri sillä hetkellä. Uskotaan liikaa ei:hin ja lopetetaan uusien ideoiden esittäminen.
  10. Ei turvauduta muihin. Yritetään punnata yksin lasikattoa (käytännössä betonikatto) rikki.
  11. Ei kehuta muita ja heidän suorituksiaan.

Vaikka välttäisi kaikki nämä perisynnit on olemassa yksi este, jonka murtaminen onnistuu harvalta naiselta.  Se on nimeltään ”Hyvä Veli”. Nainen voi olla vaikka kuinka pätevä, mutta hän ei pääse eteenpäin, jos paikka on jo pedattu miehelle.  ”Kiitos mielenkiinnostanne, Teitä ei valittu.”

Oletko yli-kiireinen vai yli-stressattu?

24.8.2009

Kysypä itseltäsi:

1. Olenko jatkuvasti ärtynyt ja mahdoton?

2. Onko minun vaikea keskittyä siihen yhteenkin asiaan kerrallaan?

3.  Nukunko myöhään (enemmän tai vähemmän)?

4. Syönkö enemmän tai vähemmän kuin ennen?

5. Kuuluvatko piristeet (mukaanlukien alkoholi ja tupakka) elämääni?

6. Voinko päättää koska ja miten teen työni?

7. Onko minulla tarpeeksi aikaa saada työni tehtyä?

8. Saanko tukea ja neuvoja ylemmiltäni?

9. Saanko tunnustusta ja palkkioita hyvästä työstä?

10. Saanko käyttää taitojani työssäni?

Jos vastasit kyllä 3 tai useampaan ensimmäisestä viidestä kysymyksestä ja ei 3 tai useampaan jälkimmäisestä viidestä kysymyksestä, saatat olla ajatumassa kohti napsahduspistettä (vaarallisen korkeaa stressitasoa).