Japanissa käytetään paljon merilevää. Se sisältää paljon jodia, jota tarvitaan kilpirauhasen toimintaan ja kehitykseen. Se sopii myös vegaaneille ja kasvissyöjille, jotka eivät käytä maitotuotteita jodin lähteeksi. Merilevässä on kalsiumia, kuparia, rautaa, sinkkiä, seleeniä, magnesiumia, kaliumia, joitakin B-ryhmän vitamiineja ja beetakaroteenia sekä pieniä määriä omega-3-rasvahappoja. Nämä auttavat aivojen ja silmien kehitystä, suojelevat sydäntä ja verenkiertoa ja pitävät yllä immuunipuolustusta ja hermostoa.
Lisäksi on tutkimuksia, joista selviää että japanilaisilla naisilla on vähemmän rintasyöpää. Arvellaan että se johtuu merilevän sisältämästä jodista ja seleenistä. Muutoin merilevä olisi aivan ihanteellista ruokaa paitsi että sen suolapitoisuus on hyvin korkea. Siitä ei ole haittaa jos merilevää ei käytä suuria määriä, eikä lisää ruokaan suolaa.
- Dulse on Atlantilla kasvavaa merilevää. Se täytyy liottaa ennen käyttöä. Sopii keittoihin, pastakastikkeeseen ja salaatteihin. Sitä voi myös paahtaa uunissa ja käyttää jauheena ruokiin sekä koristeeksi.
- Kombu ja Wakame ovat leveälehtisiä merileviä ja kasvavat suurina metsinä meren pohjassa. Kombu on yleensä perusaine japanilaisessa keitossa ja wakamea käytetään miso-keitossa. Jos lisäät wakamea kuivien papujen keitinveteen niistä tulee helpommin sulavia.
- Nori on makein näistä levistä. Sitä on yleensä myytävänä kuivattuna hiutaleina tai levynä. Sitä voi ostaa valmiiksi paahdettuna ja käyttää sushin (sushi on riisikäärö, joka on täytetty kalalla, vihannessuikaleilla, pikkelsillä, wasabilla ja/ tai kananmunalla) käärimiseen. Hiutaleita voi käyttää keittoihin, salaattiin ja uppopaistetuihin ruokiin. Siitä voi leipoa myös leipää.
Sekalaisia kirjoituksia 