Naisten ja miesten välisestä ystävyydestä

Onko oikein että aviopuolison rinnalla on vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Pysyykö tämä ystävyyssuhde ystävyytenä vai aiheuttaako se mustasukkaisuutta puolisossa?
Entä jos toinen osapuoli haluaa pitää paljon ”ystäviä” itse, mutta ei anna toiselle puoliskolle samaa mahdollisuutta?
Onko miesten ja naisten välinen ystävyyssuhde yleensä mahdollinen ilman romantiikkaa tai seksiä? Miten erotellaan ystävän rakkaus ja puolison rakkaus? Entä jos ystävyys alkaa syventyä rakkaudeksi? Entä jos suhde livahtaa seksin puolelle?
Ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluu sekä vanhempia että vähän nuorempia naisihmisiä, joilla on oman puolison lisäksi yksi tai useampia miespuolisia ystäviä. Osa on tuntenut ystävänsä jo lapsuudesta ja toiset ovat kohdanneet ystävänsä vasta aikuisiässä. Kysymys on nyt ystävistä, jotka eivät ole puolison ystäviä, vaan ihan omia.
Sivusta seuranneena voin kertoa että nämä ystävyyssuhteet ilmeisesti täyttävät jotain tarkoitusta, jota oma puoliso tai naispuoliset ystävät eivät voi täyttää. Tosin ajoittain vaikuttaa vähän siltä että menossa on vispilänkauppoja, mutta mitäpä se minulle kuuluu, ihmiset elävät omaa elämäänsä kuten tahtovat.
Se miten luovasti, laajasti tai sallivasti asiaan suhtautuu riippuu täysin parisuhteen laadusta. Osa parisuhteista kestää toisen puolison ystävät, osa ei. On kuitenkin syytä muistaa että minkä sallii itselleen, on paras sallia myös muille ja myös sille toiselle puoliskolle.
Jos mietitään sitä toista osapuolta, joka istuu kotona odottamassa ystäväänsä tapaamassa olevaa puoliskoa. Kuinka moni heistä (ihan rehellisesti) pystyy ajattelemaan että ystävyyssuhde on aivan neutraali ilman mitään tunteita? Kuinka moni heistä on mustasukkainen (vaikka ihan vähän mielensä sopukoissa)? Kuinka moni heistä pystyy luottamaan siihen toiseen puoliskoonsa niin paljon että ei koe asiassa yhtään negatiivista tunnetta? Kuinka moni heistä pystyy peittämään nämä neg. tunnetilat kotiin iloisena palaavalta toiselta puoliskolta?
Jos mietitään sitä osapuolta, jolla on ystävä tai ystäviä. Kertooko hän rehellisesti kaiken vai jättääkö muutamia pikkuseikkoja mainitsematta että ei loukkaa kotona olevaa puoliskoa? Unohtaako hän yleensä mainita ystävänsä sukupuolen? Keksiikö hän naispuolisen ystävän, jonka luona hän on ja jota tapaa? Onko ystävyyssuhde aina niin viaton kun annetaan ymmärtää? Miten hän selittää asian itselleen?
Jos mietitään tätä ystävää tai ystäviä. Miten he kokevat asiat? Tuntuuko heistä että he ovat kolmas pyörä rattaissa? Pysyvätkö he pitämään mahdolliset tunteensa kurissa? Onko ystävyys aitoa heidän puoleltaan vai liittyykö siihen pieni toive jostain muusta? Miten heidän mahdolliset puolisonsa kokevat asian? Tuntuuko heistä että heitä roikotetaan langoilla?
Nykyään kun lähes kaikki on sallittua ja rajat ovat veteen piirrettyjä viivoja…millaiset rajat parisuhteessa ovat on tietysti jokaisen parisuhteen oma asia. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon että asiaan liittyy enemmän kuin kaksi ihmistä ja joku voi kärsiä näistä ystävyyssuhteista. Jos ystävää ei voi esitellä jostain syystä puolisolle, kyseessä on aika kyseenalainen ystävyys. Silloin on hyvä miettiä itseään ja sitä miksi pitää yllä näitä ”ystävyyssuhteita”.
Ystävyys on aina kaunista, jos se pysyy oikeasti ystävyytenä.

Mustasukkaisuus kertoo että parisuhteessa on jotain vinossa

Sanotaan että mustasukkaisuutta on olemassa kolmea lajia: normaalia, projisoitua eli heijastettua ja sairaalloista.
Mustasukkaisuus on  ihan normaali tunne. Yleensä sitä koetaan kun jokin (henkilö, toiminta, asenne tai tunne) aiheuttaa uhkaa parisuhteelle. Mustasukkaisuuden tunne koostuu pelosta, surusta ja tuskasta. Aina kun tälläisiä tuntemuksia nousee mieleen, niistä on hyvä puhua toiselle puoliskolle ja käydä asia perinpohjaisesti läpi keskustelemalla. Kaikilla on oma ihannekäsitys siitä, millainen parisuhde pitäisi olla, aina ne käsitykset eivät sovi parisuhteessa yhteen.
Projisoitu mustasukkaisuus ei ole enää normaalia. Siinä mustasukkainen henkilö siirtää oman mustasukkaisuutensa toisen syyksi. Toista ei voi syyttää omista ajatuksistaan. Jos mustasukkainen henkilö tuntee mielessään halua pettää kumppaniaan, koska uskoo hänenkin pettävän, vaikka todellisuudessa asia ei olisikaan näin, on kysymys heijastetusta mustasukkaisuudesta. Toinen henkilö ei ole sama asia kuin minä. Toinen henkilö on erillinen ihminen, jolla on omat tunteensa ja ajatuksensa. Tästäkin asiasta on hyvä keskustella ja jos asia ei ratkea omia avuin, niin hakea ammattiapua.
Pahimman lajin mustasukkaisuutta edustaa sairaalloinen mustasukkaisuus. Siinä mustasukkaisuus on kehittynyt jo vainoharhaisuuden asteelle. Etsitään toisen kalenterista salaisia merkintöjä, pengotaan laukut ja piironginlaatikot, seurataan toista kadulla ja etsitään merkkejä pettämisestä. Pahimmillaan rajoitetaan toisen liikkumista, kodin ulkopuolelle ei saa mennä. Jos menee, niin silloin heti pettää. Ote todellisuudesta voi olla täysin kadonnut. Tässä vaiheessa tarvitaan pari- tai perheterapeutin apua jo kiireesti. Menettämisen pelko on kasvanut liian suureksi ja huono itsetunto ruokkii sitä.
Pahimmillaan mustasukkaisuus voi purkautua jopa väkivaltana. Hae apua ennen kuin on liian myöhäistä.

Ikäviä kokemuksia

Jos yrität aina elämässä jättää ikävät kokemukset huomiotta, saatat myös menettää niiden antaman hyödyn. Mitä nopeammin opit arvostamaan kokemuksiasi, sitä nopeammin opit niistä. Saattaa olla hieman vaikeaa arvostaa katastrofia,  kuitenkin silläkin voi olla postiviivisia seurannaisvaikutuksia.
Voit kysäistä itseltäsi: Miten tämä kokemus voisi auttaa minua kasvamaan? Mitä voin oppia tästä kokemuksesta? Millaisia valmiuksia minulla on nyt ja kuinka voin niitä käyttää?
Kun aikaa kuluu tarpeeksi, ja kokemus on jäänyt jo taakse, huomaat miten asia on vaikuttanut sinuun. Jos olet ottanut kokemuksesta oppia, olet nyt paljon valmiimpi ja vahvempi  kuin silloin. Älä anna ikävien kokemusten masentaa ja murskata. Elä ja opi.