Seleeni parantaa mielialaa

Tätä mieltä ollaan ainakin Lundin yliopistossa, jossa on tutkittu seleenin vaikutusta mielihyvähormoneihin. Tutkimuksessa selvisi että, seleeni nostaa dopamiini- ja serotoniini-tasoja ja auttaa kehoa suojautumaan vapailta radikaaleilta. Seleenin on totettu vaikuttavan positiivisesti myös immuunivasteeseen, reumaan, syöpään ja aineenvaihduntaan. (Vaikuttaa positiivisesti ei tarkoita sitä että parantaa…)
Tehon pitäisi näkyä noin 5 viikossa, kun seleeniä lisää ruokavalioonsa. Seleeniä on mm. simpukoissa, turskassa, munissa, ravuissa ja broilerissa.

Apua PMS-vaivoihin

Lääkäreiltä Ruotsissa kysyttiin, mistä saa apua PMS-vaivoihin eli kuukautisia edeltäviin vaivoihin. Tässä kooste heidän vastauksistaan:

• akupunktio
• B6-vitamiini, seleeni, kalsium, magnesium
• banaanit ja cashew-pähkinät
• Femal Balans
• liikunta ja stressiä lievittävät harjoitukset kuten pilates tai qi gong
• masennuslääkkeet
• nesteenpoistolääkkeet
• pellavansiemenöljy

Seleeni ja syöpä

Seleenin syövältä suojaava vaikutus perustuu sen kykyyn toimia antioksidanttina hajoittaen vapaita radikaaleja. Seleenin on todettu suojaavan elimistöä myös raskasmetallien vaikutuksilta. Seleeniä on mm. kalassa, äyriäisissä ja sisäelimissä.
Sanotaan että Suomessa ei ole tarpeeksi seleeniä maaperässä johtuen jääkaudesta. Itse en syyttäisi jääkautta vaan tehoviljelyä, väkilannoitteet, saasteet ja ruuan teollinen jalostaminen (ne einekset taas kerran) ovat poistaneet tehokkaasti seleeniä ravinnostamme. Seleeniä on yritetty saada takaisin lisäämällä sitä lannoitteisiin ja eläinten rehuun. Myös ihmisravintoon on lisätty seleeniä, monissa lisäravinteissa on seleeniä. Ongelmaksi nousee se että orgaaninen seleeni on paljon helpommin elimistön hyödynnettävissä kuin epäorgaaninen purkista saatava seleeni.
Mistä sitten on päätelty että seleeni auttaa syöpään?
Kun on tutkittu ravinnon seleenipitoisuutta ja verrattu sitä syövän esiintyvyyteen on todettu että alueilla missä ruuasta saadaan tarpeeksi seleeniä on vähemmän paksusuolen syöpää, rintasyöpää, munasarjasyöpää, eturauhassyöpää, virtsarakonsyöpää ja keuhkosyöpää.

Vapaat happiradikaalit ja syöpä

Aineenvaihdunta tarvitsee energiaa ja siihen tarvitaan happea. Samalla normaalin aineenvaihdunnan sivutuotteena syntyy kuitenkin haitallisia happiyhdisteitä, joita kutsutaan vapaiksi happiradikaaleiksi. Happiradikaalit reagoivat nopeasti syntyessään ja ensimmäinen asia, jonka kanssa ne joutuvat tekemisiin on solukalvot. Kun solukalvon kimppuun hyökätään sen toiminta häiriintyy ja solu vaurioituu. Pahimmassa tapauksessa happiradikaali voi päästä käsiksi solutuman perintöainekseen ja aiheuttaa siinä muutoksia. Tästä saattaa olla seurauksena solun muuttuminen syöpäsoluksi. Vapaiden happiradikaalien uskotoaan olevan tekemisissä myös muiden sairauksein synnyssä.

Ravitsemus- ja syöpätutkijat ovat molemmat kiinnostuneet siitä miten neutraloita näitä vapaita happiradikaaleja.  Esiin ovat  nousseet antioksidantit, jotka suojaavat soluja vapaiden radikaalien hapettavalta vaikutukselta.

Erityisen tärkeänä pidetään E-vitamiinia ja A-, B6- ja C-vitamiinia, beetakaroteenia ja seleeniä. Parhaiten nämä vaikuttavat saatuna luonnollisesta ravinnosta.

• E-vitamiinia on kokojyvätuotteissa ja kasvisöljyissä erityisesti monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävissä kasvisöljyissä
• A-vitamiinia on maksassa, kalanmaksaöljyssä, rasvaisessa kalassa ja maitotuotteissa
•  B6-vitamiinia on  kalassa, palkokasviessa, täysjyväviljassa, perunoissa, avokadoissa, banaanissa
• C-vitamiinia on sitrushedelmissä, vihanneksissa, marjoissa
• beetakaroteenia on keltaisissa, oransseissa, punaisissa ja tumman vihreissä kasviksissa ja hedelmissä
• seleeniä on parapähkinöissä, sisäelimissä, lihassa, kalassa, täysjyväviljassa ja maidossa.

Lisää vitamiinien lähteitä löydät: Vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet

Seleeni, kilpirauhanen ja aineenvaihdunta

Seleeni on välttämätön aine ihmisen aineenvaihdunnalle, jos ravinnossa ei ole tarpeeksi seleeniä aineenvaihdunta hidastuu. Seleeniä tarvitaan kahden kilpirauhashormonin toimintaan. Nämä hormonit liittyvät elimistön lämmöntuotantoon, luuston kehitykseen, henkiseen kehitykseen sekä huolehtivat ruokahalusta ja ravintoaineiden muuttamisesta energiaksi.
Aikuisen miehen vuorokausiannos on 50 μg (mikrogrammaa) ja naisen 40 μg (mikrogrammaa) seleeniä ja lapsen 25 μg (mikrogrammaa) seleeniä.

Seuraat ruoka-aineet auttavat täydentämään seleenivarastoa:
100 g annoksessa on seleeniä:

Kookos 810 μg
Parapähkinät 800 μg
Hummeri 104 μg
Sianmaksa 58 μg
Auringonkukansiemenet 49 μg
Marie-keksit 40 μg
Savulohi 30 μg
Keittokinkku 28 μg
Kauraleseet 24 μg
Emmentaljuusto 22 μg
Silakka 19 μg
Sienet (erityisesti tatit) 17 μg

Seleeniä on muissakin ruoka-aineissa, mutta niitä joutuu syömään ”liikaa” , jotta seleenintarve tyydyttyy. Esim. Aikuisen päivittäistä tarvetta vastaavan määrän seleeniä saa naudanlihasta, jos sitä syö ½ kg. Kalkkunaa pitäisi syödä 1 kg ja pähkinöitä 1,6 kg:a. Perunaa taas pitäisi syödä 50 kg että seleenintarve tulisi vähimmäistasolla tyydytettyä.

Seleeniä voi saada myös liikaa, jolloin hengitys lemahtaa valkosipulille (vaikkei ole syönyt valkosipulia), suussa voi olla metallinmaku (vaikkei amalgaamipaikkoja ole), oksentelu tai hiustenlähtö. Vakavat maksahäiriöt ovat myös mahdollisia. Yleensä oireita alkaa tulla jos seleeniä saa yli 200 μg/päivä. Seleenipitoisia ravintolisiä ei myöskään saa käyttää yli 200 μg/päivä. Normaaliravinnosta seleeniä ei yleensä saa liikaa, ellei ole kookoshiutaleiden ja parapähkinöiden suurkuluttaja sekä ahmi hummereita päivittäin.

Vihanneksia merestä

Japanissa käytetään paljon merilevää. Se sisältää paljon jodia, jota tarvitaan kilpirauhasen toimintaan ja kehitykseen. Se sopii myös vegaaneille ja kasvissyöjille, jotka eivät käytä maitotuotteita jodin lähteeksi. Merilevässä on  kalsiumia, kuparia,  rautaa, sinkkiä,  seleeniä,  magnesiumia, kaliumia, joitakin B-ryhmän vitamiineja ja beetakaroteenia sekä pieniä määriä omega-3-rasvahappoja. Nämä auttavat aivojen ja silmien kehitystä, suojelevat sydäntä ja verenkiertoa ja pitävät yllä immuunipuolustusta ja hermostoa.

Lisäksi on tutkimuksia, joista selviää että japanilaisilla naisilla on vähemmän rintasyöpää. Arvellaan että se johtuu merilevän sisältämästä jodista ja seleenistä. Muutoin merilevä olisi aivan ihanteellista ruokaa paitsi että  sen suolapitoisuus on hyvin korkea. Siitä ei ole haittaa jos merilevää ei käytä suuria määriä, eikä lisää ruokaan suolaa.

• Dulse on Atlantilla kasvavaa merilevää. Se täytyy liottaa ennen käyttöä. Sopii keittoihin, pastakastikkeeseen ja salaatteihin. Sitä voi myös paahtaa uunissa ja käyttää jauheena ruokiin sekä koristeeksi.
• Kombu ja Wakame ovat leveälehtisiä merileviä  ja kasvavat suurina metsinä meren pohjassa. Kombu on yleensä perusaine japanilaisessa keitossa ja wakamea käytetään miso-keitossa. Jos lisäät wakamea kuivien papujen keitinveteen niistä tulee helpommin sulavia.
• Nori on makein näistä levistä. Sitä on yleensä myytävänä kuivattuna hiutaleina tai levynä. Sitä voi ostaa valmiiksi paahdettuna ja käyttää sushin (sushi on riisikäärö, joka on täytetty kalalla, vihannessuikaleilla, pikkelsillä, wasabilla ja/ tai kananmunalla) käärimiseen. Hiutaleita voi käyttää keittoihin, salaattiin ja uppopaistetuihin ruokiin. Siitä voi leipoa myös leipää.