Vauvat ja suolistobakteerit

Kun vauva on äidin kohdussa se elää täysin bakteerittomassa tilassa. Vasta kun synnytys käynnistyy ja vauva saa ensikontaktin bakteereihin siirtyessään synntyskanavaan, joka on portti ulkomaailmaan. Entpä jos vauva syntyykin keisarinleikkauksella? Tätä bakteerikontaktia ei tule, ja saattaa viedä jopa puoli vuotta ennenkuin vauvan suolistobakteerikanta on kehittynyt siinä määrin että siitä on apua immuunipuolustuksessa.
Tästä seuraa ongelmia. Kun elimistön puolustus vielä etsi itseään ja suolistofloora ei ole sitä tukemassa, vauvan elimistö saattaa kohdatessaan elimistölleen vieraita proteiineja ruuassa ampua yli ja kehittää allergisen reaktion.
Ongelmia bakteerikannan kehittymisessä tulee myös jos äidin ja lapsen välillä ei ole läheistä kontaktia. Imetys auttaa lasta saamaan bakteerikontakteja äidin iholta. Samoin äidin sylissä oleskelu. Läheisyys lisää turvallisuuden tunnetta ja tukee immuunipuolustusta omalta osaltaan. Lapsen on annettava myös tutkia ympäristöään jossain määrin ja laittaa esineitä suuhunsa. Toki vaaroilta on varjeltava.

Liian rajua ja outoa

Mietin hyvää otsikkoa, mutta kaikki keksimäni kuulostivat todella pahoilta. Eihän tällläisiä otsikoita voi käyttää: ”Lihotetaanko vauvat D-vitamiinilla?” , ”Miten vauva selvää 10 kertaisesta D-vitamiinin yliannoksesta, vai selviääkö?” Ovatko suuret D-vitamiinimäärät tarpeen imeväisikäiselle?” , ”Mikä on vialla äidinmaitovastikkeissa?”
Luin kauhulla muutaman englanninkielisen artikkelin äidinmaitovastikkeista. Luojan kiitos oma äitini imetti minua ja kun kiinteän ruuan aika koitti ei antanut minulle lisä D-vitamiinia tai vauvanruokia, koska piti kotiruokaa parempana. Neuvolassa käytiin vain mittauttamassa pituus ja paino. Neuvolantätien neuvot äiti antoi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Äitini oli jo vanha ihminen kun hän sai minut ja 20-30 -kymppisten neuvot olivat hänestä ihan huuhaata ja nykyajan kotkotuksia. Raskausaikana äitini teki ruumiillista työtä ja työskenteli ulkona sekä söi ihan normaalisti omatekemäänsä ruokaa. Äidin mielestä paras paikka lapselle oli ulkona pihalla leikkimässä säällä kuin säällä, paras ruoka se mitä itse kasvatettiin, kerättiin tai pyydystettiin luonnosta.
Mutta takaisin niihin äidinmaitovastikkeisiin.
Kaikki alkoi artikkelista, jossa mainostettiin äidinmaitovastikkeiden paremmuutta rintamaitoon verrattuna, koska niissä on 10 kertaa enemmän D-vitamiinia kuin äidinmaidossa sekä muita lisättyjä ravintoaineita. Ohitin artikkelin, kun luulin sitä huonoksi vitsiksi. Eihän kukaan järjissään oleva voi uskoa että tuollainen vastike on parempaa kuin aito, saati sitten terveellistä.
Sitten luin toisen artikkelin, jossa kerrottiin että D-vitamiini on siksi vastikkeissa niin paljon, kun se ei imeydy vastikkeesta kunnolla. Tässä vaiheessa olin täysin kysymysmerkkinä. Jos se vitamiini ei kerran imeydy, niin miksi sitä sitten on siihen lisätty niin paljon? Hei haloo…
Kolmas artikkeli valaisi tätä asiaa, vastikkeessa oleva D-vitamiini ei imeytynyt, koska vastikkeessa ei ollut tarpeeksi aineita, jotka auttaisivat D-vitamiinia imeytymään ja lisäksi vastikkeeseen oli lisätty aineita, jotka estivät D-vitamiinia imeytymästä. Tässä vaiheessa mietin että hullujahan nuo ovat.
Neljäs artikkeli asiasta oli vielä pimeämpi. D-vitamiinia tarvittiin niin paljon vastikkeeseen koska ihmiset ovat köyhiä, ilma on saastunut, käytetään aurinkosuojaa ja oleskellaan liian paljon sisätiloissa. Ymmärrän kyllä että jos on köyhä niin ei ole varaa syödä luonnollista ruokaa, vaan pitää ostaa mieluummin kallista äidinmaitovastiketta kaupasta, kuin imettää itse. Ilman saasteen vaikutusta äidin D-vitamiininsaantiin en oikein ymmärtänyt. Ehkä ilma on niin paksuna smogista että valoa ei tule yhtään läpi. Sitten jäin miettimään sitä aurinkosuojaa, että jos ilma on niin saastunut että auringonvalo ei tule läpi, mihin hittoon sitä aurinkosuojaa tarvitaan? Ai niin, pitäähän sitä käyttää ettei tule ihosyöpää, vaikkei aurinkoa näkyisikään. Ihosyöpähän voi iskeä siellä sisätiloissa oleskellessa. Yhtä kohtaa vielä hieman ihmettelen: Jos ei ole varaa terveellisesti syödä, miten on varaa ostaa aurinkosuoja-ainetta? Ruuan täytyy olla silloin todella kallista.
Viides artikkeli taas väitti että lasten aineenvaihtunta toimii eri tavalla ja pystyy poistamaan liian D-vitamiinin suit sait. Tietääkseni rasvaliukoiset vitamiinit eivät poistu tuosta noin vaan, vaan varastoituvat elimistöön.

Kunnes vastaani tuli pari artikkelia, joissa oli jälleen palattu maan pinnalle. Korostettiin sitä että äidinmaito on täysin riittävä D-vitamiinin lähde lapselle ja että vastasyntyneellä on tarpeellinen määrä D-vitamiinia kehossaan viikoiksi, kunnes hänen ihonsa alkaa tuottaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta. Varoiteltiin myös D-vitamiinin yliannostuksen vaaroista sekä pyydettiin ihmisiä miettimään sitä kumpi on todella vauvalle parempaa oman äidin maito vai äidinmaidonvastike.

Ymmärrän hyvin että jos äidiltä ei tule maitoa jostain syystä, silloin on hyvä turvautua vastikkeisiin. Samoin lienee laita jos äidille on asennettu silikonit rintoihin. Silikonia vapautuu aina jossain määrin niistä pussukoista. Siksi yleensä niitä vaihdetaan uusiin 10-15 vuoden välein, kun silikoni on karannut ja rinnat alkavat lätsähtää. Silikonin syöttäminen vauvalle ei liene terveellistä. Ymmärrän senkin että jos äiti tupakoi, käyttää huumeita ja runsaasti alkoholia, niin eihän se äidinmaito voi kummoista olla, silloin vastikkeet tulevat apuun. Ymmärrän senkin että ihminen tarvitsee D-vitamiinia tietyn määrän toimiakseen optimaalisesti ja että D-vitamiinin puutoksesta aiheutuu sairauksia.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä että jos äiti syö terveellisesti ja hoitaa itseään, etteikö hänellä olisi tarpeeksi hyvää maitoa lapselle. En myöskään ymmärrä miksi lapsille täytyy syöttää vitamiineja ja ravinteita kuin syöttöporsaille. Alan jo epäillä että lapsien lihavuus johtuu liiasta D-vitamiinista. Tulee liian lujat luut ja runsaat rasvakerrokset. Jonnekinhan se ylimääräinen D-vitamiini menee ja varastoituu. Luulisi että D-vitamiinikin noudattaisi edes jotain termodynamiikan lakia. Muutoin on keksitty aine, joka kumoaa luonnonlait täysin.

Masennus ja raskaus

Vaikea aihe, josta ei paljon puhuta.
Naiset ovat taipuvaisempia masentumaan kuin miehet. Naisilla masennus ajoittuu usein hedelmälliseen ikään. Vähiten masentuneita naiset ovat ennen murrosikää ja vaihdevuosien jälkeen.
Aihe on monille lääkäreille tabu. Eihän nainen voi olla masentunut kun hän on raskaana. Raskaudenhan pitäisi olla ilon aihe. Asiasta ei puhuta, ei kysytä.
Masennus jää täysin raskaanaolevan omille hartioille. Itkettää ilman syytä, on surullinen olo, on toivoton olo, ruoka ei maistu, ei nukuta, asiat pyörivät mielessä – kaikki ne ikävät asiat. Jos tätä jatkuu useita viikkoja on aika marssia psykiatrin juttusille.
Raskaana ollessa voi käydä psykoterapiassa ja ottaa kirkasvalohoitoa, harrastaa kevyttä liikuntaa, ulkoilla, tavata ystäviä, huolehtia ruokavaliostaan, usein nämä toimet auttavatkin, kun masennus on lievää. Toisinaan masennus voi kuitenkin olla hyvin syvä. Näissä tapauksissa on yleensä tapana määrätä masennuslääkkeitä. Entpä se toinen henkilö siellä äidin kohdussa? Tiedetään että masennuslääkkeet eivät aiheuta vakavia syntymävikoja, mutta…entäs se henkinen puoli. Onko hyväksi syöttää syntymättömälle lapselle masennuslääkkeitä? Vastaan tulee eettinen ja moraalinen puoli. Entä jos raskaana oleva nainen on niin masentunut että on olemassa vaara, että hän tekee jotain itselleen ja syntymättömälle lapselle? On laskettava yhteen haitat ja hyödyt ja punnittava asia tarkkaan. Joskus masennuslääke on tarpeen.

Hyvä uutinen raskaudenaikaiseen masennukseen on että joskus kun lapsi on syntynyt masennus katoaa. Toisilla tämä on aikaa, jolloin masennus vasta alkaa…

Raskaana olevan naisen puolisolla, lapsilla ja lähipiirillä on tärkeä tehtävä. Tämä tehtävä on raskaana olevan naisen tukeminen ja auttaminen. Ketään ei pidä jättää yksin. Tukeminen on tärkeää myös lapsen syntymän jälkeen.

Tiedätkö mitä lisäaineita ruuassasi on ja miten ne vaikuttavat sinuun?

Kuinka moni (ihan oikeasti) lukee tuoteselosteet ruokapakkauksista? Kuinka moni ymmärtää mitä tuoteselosteessa oikeasti lukee?

Tässä muutama ihan tavallinen ruuan lisäaine ja miten se vaikuttaa terveyteesi:

E 412 eli guarkumi
Sitä saadaan intialaisen Cyamopsis tetragonoloba -kasvin siemenistä. Sitä käytetään sakeuttamisaineena, stabilointiaineena ja rasvan korvikkeena. Käytetään myös estämään hiilihydraattien ja kolesterolin imeytymistä.
Pieniä määriä pidetään turvallisina elintarvikkeissa. Liikakäyttö aiheuttaa vatsakramppeja, pahoinvointia, ilmavaivoja, ripulia ja allergista ihottumaa.
Guarkumi on yleensä leipomotuotteissa, hilloissa, jauhoissa, tuorejuustoissa, hyytelöissä, juomissa, vauvanruuissa, kuorrutuksissa, marmelaadissa, jäätelössä, mehuissa. Sitä käytetään myös lääkkeissä tablettien sideaineena, kosmetiikkatuotteissa ja laihdutuspillereissä.

E249- E252 Nitriitit ja nitraatit
Nitriittiä saadaa salpietarin valmistuksen yhteydessä ja sitä voi myös muodostua nitraatista. Käytetään säilöntäaineena ja värin sidosaineena. Antaa lihalle pysyvän punaisen värin reagoidessaa lihan myoglobiiniin kanssa, muuten liha olisi väriltään harmaata.
Muodostaa yhdisteitä amiinien, syljen, ruokien ja kosmetiikkatuotteiden kanssa ja muodostaa karsinogeenisiä nitrosamiineja eli aiheuttaa syöpää ihmisillä. Natriumnitriitin hyväksytty päiväsaanti on 0,2 mg/kg. Lapsilla tämä menee helposti yli. Aiheuttaa nokkosihottumaa, suolistovaivoja, päänsärkyä. Vauvoilla ja pikkulapsilla nitraatti hapettaa veren hemoglobiinin methemoglobiiniksi ja aiheuttaa elimistöön hapenpuutetta.
Käytetään makkaroissa, lihavalmisteissa, lihasäilykkeissä, kalakylmäsäilykkeissä, savukalassa, juustoissa, tulitikuissa, tupakkatuotteissa, kosmetiikkatuotteissa.

E321 Butyylihydroksitolueeni (BHT)
Se on raakaöljyn johdannainen. Käytetään säilöntäaineena ja antioksidanttina. Kehitettiin alunperin kumin ja polttoaineen lisäaineeksi.
Aiheuttaa kroonista nokkosihottumaa, ihotulehduksia, sekä pahentaa jo olemassaolevia ihovaivoja, aiheuttaa myös väsymystä, astmaa, aggressiivista käytöstä, keuhkovaurioita ja -kouristuksia, vaikuttaa lisääntymiskykyyn, aiheuttaa kasvaimia munuaisiin, vatsaan ja maksaan. Nopeuttaa maksan aineenvaihduntaa ja voi vaikuttaa lääkeaineiden imeytymiseen. Haitallinen vesieliöille. Rottakokeissa aiheuttaa syöpää. Ei suositella lapsille.
Käytetään rasvoissa, öljyissä, purukumissa, kalatuotteissa, aamiaismuroissa, oluissa ja mallasjuomissa, salaattikastikkeissa, maito- ja kermajauheissa, perunahiutaleissa, makeisissa ja ruuan pakkaamiseen tarkoitetssa polyeteenikalvossa. Kosmetiikassa sitä käytetään partavaahdossa, vauvaöljyissä, vauvavoiteissa, huulipunissa, rajauskynissä, pakkausmateriaaleissa ja suihkukoneiden polttoaineessa.

E322 Lesitiini
Sitä saadaan soijapavusta. Voi olla peräisin geenimuunnellusta soijasta. Käytetään stabilointiaineena, emulgointiaineena ja antioksidanttina.
Pidetään turvallisena. Soija-allergikko voi kuitenkin saada oiteita.
Käytetään suklaassa, maitojauheessa, margariinissa, valmisjälkiruokajauheissa, leivonnaisissa, makeisissa, lastenruuissa, salaattikastikkeissa, majoneesissa, jäätelössä, makeisissa.

E220- E228 Sulfiitit
Niitä valmistetaan keinotekoisesti. Käytetään säilöntäaineena, estämään hapettumista ja värimuutoksia.
Haihtuvat rikkiyhdisteet sulfiiteissa aiheuttavat hengitystieoireita, keuhkoputkien supistumista, päänsärkyä, limakalvo-oireita, mahaärsytystä (pahoinvointi, ripuli, turvotus). Aiheuttaa ja pahentaa astmaa, aiheuttaa vakavia yliherkkyysreaktioita (anafylaktinen shokki). Tuhoaa B1- ja E-vitamiinia.
Käytetään kuivatuissa ja sokeroiduissa hedelmissä, hedelmäsäilykkeissä, tuoreissa viinirypäleissä, marmeladissa, hillossa, soseissa, mehuvalmisteissa, limetti- ja sitruunatiivisteissä, virvoitusjuomissa, simassa, siiderissä, oluessa, viinissä, koriviineissä, perunasosejauheissa ja -hiutaleissa, teollisesti kuorituissa perunoissa, vihannes- ja sienisäilykkeissä, kuivatuissa vihannes-, juures- ja sienivalmisteissa, piparjuuritahnoissa- ja valmisteissa, pähkinöissä, manteleissa, sinapissa ja viinietikassa. Ruokien pakkaukseen käytettävässä sellofaanissa on myös sulfiittia. Lisäksi vielä permanenttiaineissa, hiusväreissä, itseruskettavissa aineissa.

E420 Sorbitoli, sorbitolisiirappi
Valmistetaan glukoosista ja tärkkelyksestä syntetisoimalla. Käytetään kosteudensäilyttäjänä, emulgointiaineena, makeutusaineena.
Ylisuurina määrinä yli 30 g lapsilla ja yli 60 g aikuisilla voi aiheuttaa sisäelinkramppeja, ripulia, vatsan turpoamista, vatsakipua. Pitkäaikaiskäytöstä voi seurata kaihi. Muuttaa lääkeaineiden imeytymistä, niin että niistä voi tulla myrkyllisiä tai liian tehokkaita.
Käytetään makeutusvalmisteissa, hilloissa, marmeladissa, soseissa, kahvileivissä, jäätelössä, kuivatuissa hedelmissä, purukumissa, suklaassa, tikkukaramelleissa. Käytetään myös kosmetiikassa muotovaahdossa, sampoissa, suuvesissä, hammastahnassa, hiusten hoitoaineissa sekä pakkasnesteessä.

Lisätietoa löytyy:
Bill Statham: Hyvä paha lisäaine
Lähteenmäki, Nuutinen, Parkkinen: Ravintomme lisäaineet
Pirjo-Liisa Penttilä: Ruoan riskit
Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella – tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet?

Urheilevat naiset ja raskaus

Naiset, jotka harrastavat kestävyysjuoksua, hölkkäävät, tanssivat, pyöräilevät, uivat jne. eli ovat fyysisesti hyvin aktiivisia, synnyttävät maailmaan lapsia, jotka ovat keskimäärin 500 g kevyempiä kuin naiset, jotka eivät harrasta rankkaa urheilua.
Liikuntaa ei kuitenkaan pidä kokonaan lopettaa raskauden ajaksi. Raskauden alku- ja loppukuukausina on kuitenkin hyvä välttää kovin vaativia lajeja.

Miten vauva tunnistaa äitinsä muista naisista?

Tennesseen yliopistossa USA:ssa on tehty tutkimus 2 viikon ikäisillä vauvoilla ja heidän äideillään sekä lapselle vierailla naishenkilöillä. Tutkimukseen osallistui 32 naista. Heidän tuoksuaan kerättiin vanutuppoon sekä rinnasta että kainalosta. Tutkimuksissa huomattiin että vauva tunnistaa äitinsä pelkän tuoksun perusteella. Kun vauva sai vapaasti valita hän valitsi aina oman äitinsä tuoksun, olipa tuoksu sitten peräisin rinnasta tai kainalosta. Tutkimuksen perusteella arveltiin että vauva oppii tekemään eron äidin ja muiden naisten välillä jo kahden ensimmäisen elinviikon aikana. Vauvoilla on siis herkkä ja kehittynyt hajuaisti.

Ei rintamaitoa mikroon

Stanfordin yliopistossa on kuumenneltu äidinmaitoa mikroaaltouuneissa ja saatu aikaan tutkimus. Tutkimuksessa tutkittiin pakastettua rintamaitoa ja sitä, mitä sille tapahtuu mikrossa.  Tulokseksi tuli että rintamaito pilaantuu jo 37 ° C:ssa.  Rintamaidon vasta-aineet ja lysotsyymit, joiden tarkoitus on suojata vauvaa ruuansulatuskanavan tulehduksilta, tuhoutuivat myös.  Sillä miten kauan aikaa äidinmaito oli mikrossa ei ole merkitystä, lyhytkin kuumennus tuhosi nämä aineet. Perinteinen tuttipullon lämmitys haaleassa vesihauteessa ei pilaa rintamaitoa.

Älä mikrota rintamaitoa…vauvasi voi paremmin. Paras ravinnonlähde vauvalle on maito suoraan oman äidin rinnasta. Kaikkia vauvalle hyödyllisiä  aineita on riittävästi ja maito on aina sopivan lämpöistä.

Miksi pinaattiruokia ei saa lämmittää uudelleen?

Äiti tai mummo on saattanut varoittaa että pinaattiruokaa ei saa lämmittää uudelleen. Oletko koskaan miettinyt miksi? 
Pinaatissa, aivan kuten lehtikaalissakin on nitraattia.  Kun pinaatista valmistetaan ruokaa ja jos sitä ei ole kuumennettu riittävästi, tai se on jäähdytetty liian hitaasti tai sitä ei ole säilytetty riittävän kylmässä, niin siinä alkavat bakteerit toimia. Bakteerien toiminnan seurauksena nitraatti muuttuu nitriitiksi.  Nitriitti taas sitoutuu punasoluihin, jolloin elimistöön syntyy happivaje.
Pinaatti tai lehtikaaliruokia ei tämän vuoksi saa antaa pikkulapsille lainkaan ja jos niistä ruokaa laittaa, sitä on valmistettava vain sen verran kuin kerralla jaksaa syödä.

Olut antaa rintamaidolle pahan sivumaun

Monell-keskuksessa Yhdysvalloissa on tutkittu vauvojen makumieltymyksiä.  Tutkimuksessa äidit joivat olutta tiettyinä päivinä ja tiettyinä päivinä eivät juoneet olutta.
Vauva punnittiin tarkasti seurantajakson aikana,  jotta saatiin selville koska ja mitä vauvat nauttivat.  Huomattiin että alkoholin nauttiminen vähensi rintamaidon määrää. Toinen huomio oli että vauvat eivät syöneet mielellään rintamaitoa äideistä, jotka olivat nauttineet olutta. Vauvoille oli yhdentekevää oliko olut alholipitoista vai alkoholitonta, pahaa se oli heidän mielestään kuitenkin.  Maltainen rintamaito ei siis maistu vauvoille.

Äidin syömä suklaa pitää vauvat onnellisempina

Suomalaistutkimuksen mukaan suklaata syövät äidit synnyttävät onnellisempia lapsia. Tutkimukseen osallistui stressaantuneita äitejä, joille osalle annettiin suklaata ja toinen puoli sai olla ilman. Ne äidit, jotka saivat suklaata raskauden aikana synnyttivät hymyileviä ja nauravia lapsia, jotka eivät pelänneet uusia tilanteita, verrattuna toisiin äiteihin, jotka eivät suklaata syöneet. Vielä ei tiedetä mikä aine suklaassa aiheutti reaktion. Epäilijät tyrmäävät tutkimuksen sillä että suklaata syövät äidit saattavat muutenkin olla parempia hallitsemaan stressiä. Ehkäpä tässä on jotain perää, ainakin suklaa on hyvän makuista…

Vauvan normaalipaino

Vauvan paino nousee syntymän jälkeen noin 150-250 g viikossa viiden kuukauden ajan, sen jälkeen paino nousee 100 g viikossa. Mitä tasaisemmin paino nousee yhdessä pituuskasvun kanssa, sitä terveempi vauva on.  Taulukko on suuntaa-antava.

Vauvanteko-ohjeet

Arvioidaan että yhdellä kymmenestä parista hedelmällisyys on jostain syystä laskenut, he eivät ole ihan steriilejä, mutta vauvan saanti on hankalaa. Syyksi arvioidaan kemikaalipitoista vettä, haitallisia aineita ruuissa ja heikkoa ravitsemuksellista tilaa (vitamiinien, mineraalien ja tärkeiden rasvahappojen puutetta). Mikä hyvänsä sitten estääkin raskaaksi tulemisen, tupakoinnin ja alkoholinkäytön  vähentäminen sekä einesten vaihtaminen tuoreisiin elintarvikkeisiin auttaa tasapainottamaan kehoa.

1. Juo 1 litra puhdasta vettä päivässä.
2. Syö säännöllisiä aterioita
3. Vaihda tuoreeseen ruokaan, jossa on mahdollisimman vähän säilöntäaineita.
4. Vähennä kahvin, teen ja valkoisten jauhojen sekä sokerin osuutta ravinnossasi.
5. Syö viisi annosta kasviksia päivässä.
6. Mene ravitsemusterapeutin juttusille, jos epäilet että sinulla on ruoka-aineallergia tai muita ravitsemusongelmia.
7. Vaihda luomu-ruokaan. Erityisesti koskien maitotuotteita, hedelmiä ja vihanneksia.
8. Ota tarvittaessa ravintolisisä.
9. Pyri vähentämään stressiä ja kiirettä.
10. Ota aikaa itselle ja parisuhteelle.