Osa tutkijoista on sitä mieltä että kaikki lähtee ihmiskunnan muinaisuudesta, jolloin luonnossa makeat hedelmät ja marjat sekä muut hyvänmakuiset kasvikset olivat ihmisten pääasiallista ravintoa. Kun ruoka maistui makealta siitä sai runsaasti energiaa, jota tarvittiin kovissa olosuhteissa.
Toinen teoria on että makeanhimo johtuu tottumuksesta. Ihminen voi totuttaa itsensä melkein mihin hyvänsä makuun. Tottumisaika on noin kuukausi. Henkilökohtaisesti olen huomannut että noin viikkokin riittää. Viikossa tottuu ylimakeaan ja viikossa voi totuttaa itsensä siitä pois.
Sairaus, insuliinin liikatuotanto. Osalla ihmisistä insuliinia erittyy liikaa ja tästä aiheutuu makeanhimo, kun verensokeri laskee äkisti. Makean syöminen ei korjaa tilannetta, vaan pahentaa sitä. Elimistö kaipaa aina vain lisää makeaa. Tämä tila voi olla itseaiheutettu. Syödään liian makeaa ruokaa tai liika makeisia, elimistö sopeutuu asiaan tuottamalla liikaa insuliinia.
Liian hätäinen syöminen. Jos ruoka hotkitaan, kielellä ei ole aikaa maistella ruokaa ja todeta ruuan makeutta. Tulee syötyä liikaa ja liian paljon makeaa. Kuitenkin makunystyt kaipaavat vielä lisää makeaa, kun eivät ole sitä ehtineet maistaa.
Kromin puute voi ilmetä makeanhimona. Kromia on täysjyvätuotteissa, marjoissa, sienissä. Kromitabletteja ei kuitenkaan pidä nauttia ellei ole varma että makeanhimo johtuu nimenomaan kromin puutteesta.
Hiivasyndroomaan liittyy myös makeanhimo. Hiivakasvusto tarvitsee ravinnokseen sokeria ja vaatii sitä.
Jos makeanhimoon liittyy laihtumista eli vaikka makeaa syökin, mutta paino alkaa laskea, on aika vierailla lääkärillä. Kyseessä voi olla aineenvaihtunta- tai imeytymishäiriö.
Miten makeanhimo taltutetaan: Pysyvällä ruokavaliomuutoksella, jossa makeat, sokeriset ruuat kuuluvat vain juhlatilanteisiin, ei arkipäivään. Syömällä runsaasti kuitupitoisia ruokia, täysjyväviljaa, hedelmiä, marjoja, maa-artisokkaa. Pureksimalla ruoka kunnolla, pitkään ja hartaasti.
Sekalaisia kirjoituksia 